Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke katseli vierestä, kun hänen kumppaninsa veteli soturien pesän läpi omalle makuusijalleen häntä huomaamatta. Ehkä naaras oli käynyt taas haudoilla. Hän kävi siellä nykyään aika usein. Lehtomyrskyn menettäminen taisi olla viimeinen tippa hänen isänsä ja Sypressikuiskeen jälkeen.
Sädesäihke painoi päänsä käpälilleen ja sulki silmänsä. Ennen kuin hän huomasikaan oli hän jo vaipunut untenmaille.
Oranssiraidallinen kolli tassutti leirin poikki Käärmekullan luo.
“Hei”, hän naukaisi kumppanilleen, joka nosti katseensa käpälistään häneen.
“Hei”, Käärmekulta vastasi ja taputti hännällään paikkaa vierellään. Sädesäihke istahti siihen ja katsoi taivaalle.
“Miten sinulla menee?” Sädesäihke kysyi ja käänsi katseensa taivaasta kultaturkkiseen naaraaseen. Hän oli niin kaunis. Sädesäihke oli todella onnekas, että oli saanut Käärmekullan kumppanikseen.
“Ihan hyvin, kiitos. Mitenkäs sinulla?” toinen vastasi asialliseen tapaan ja katsoi Sädesäihkeeseen.
“Aina paremmin, kun saan olla sinun kanssasi”, kolli tokaisi virnistäen hauskasti. Käärmekultakin hymyili.
“Sädesäihke!” Säihketassu huudahti ja hölkytti isoveljensä tykö.
“Ai hei Käärmekulta”, nuori naaras naukaisi ja käänsi sitten huomionsa takaisin Sädesäihkeeseen.
“Tule leikkimään, jooko!” oppilas pyysi innoissaan.
“Voin minä tullakin”, Sädesäihke myönsi mutta vilkaisi kuitenkin kumppaniaan pahoittelevasti.
“Mene vain”, Käärmekulta naukui hymyillen. Niinpä oranssiturkki meni.
“Mitä haluaisit oikein leikkiä?” kolli kysyi pikkusiskoltaan seurattuaan tätä vähän matkaa sivummas Käärmekullasta.
//Säihke?
