Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo asteli pentutarhalle hampaissaan oravaa kiikuttaen. Hän laski päätään astuessaan sisään, ettei osuisi kattoon ja käänsi heti sinisen katseensa Mäntyviikseen, joka siisti pesää.
“Huomenta, Mäntyviiksi”, Hiljaisuusvarjo naukaisi kohteliaasti laskettuaan oravan maahan. Ikikuningatar kääntyi katsomaan häntä. Hänen pupillinsa olivat laajat pimeässä oleskelun jäljiltä ja hänen turkkiinsa oli tarttunut sammalten palasia.
“Huomenta, Hiljaisuusvarjo! Mikä tuo sinut pentutarhaan?” naaras kysyi pudistellen sammalia turkistaan. Valkoruskea soturi työnsi hänelle mukanaan tuomansa oravan.
“Tulin vain tuomaan sinulle tämän”, hän kertoi. “Pentutarhalla on ilmeisesti ollut hieman hiljaista nyt viime aikoina. Eihän sinulle tule tylsää täällä yksiksesi?”
“Ei suinkaan. Kyllä uusia pentuja ennen pitkää tulee ja sitä varten olen varautunut. Olen ryhtynyt laittamaan pentutarhaa kuosiin lehtikatoa varten”, naaras naukaisi ja vilkaisi lapansa ylitse. “Ja siinä vasta onkin hommaa.”
“Selvä. Älä kuitenkaan väsytä itseäsi tai raada liikaa. Emme haluaisi sinun sairastuvan tai uupuvan liikaa. Syöhän nyt. Tämä orava on täysin sinulle”, Hiljaisuusvarjo naukaisi ikikuningattarelle hellästi.
“Kiitos, Hiljaisuusvarjo. Ja pidän kyllä huolen itsestäni, älä sen puoleen murehdi”, Mäntyviiksi naukaisi ja ryhtyi ruokailemaan. Valkoruskea kolli nyökkäsi kuningattarelle.
“Selvä! Hei sitten, oli mukava jutustella!” soturi naukaisi vielä ja lähti pesästä odottamatta vastausta.
