Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varputassu kertoi minulle painajaisistaan. Siitä, miten häntä satutettiin niissä ja kuinka hän pelkäsi, että niin kävisi lopulta myös oikeassa elämässä. Minusta tuntui aivan kamalalta nuoremman kollin puolesta. Olin itsekin nähnyt joskus painajaisia, ja tiesin, miten uuvuttaviksi ne kävivät psyykkeelle pitkään kestäessään. Paras lääke Varputassulle tässä tilanteessa olisi ollut kunnon yöunet, sillä väsyneenä mieli yleensä synkistyi entisestään, mutta ymmärsin, ettei se ollut niin helppoa pahojen unien takia.
“Älä suotta pyytele anteeksi”, mau’uin lempeästi oppilaalle tämän pahoitellessa vuodatettuaan tuntemuksensa loppuun. “Sinun painajaisesi todellakin kuulostavat pelottavilta, enkä voi edes kuvitella, miten pahalta sinusta tuntuu niiden vuoksi. Mutta voin vakuuttaa, että kukaan täällä ei halua sinulle mitään pahaa. Ei etenkään perheesi.” Jatkoin yhä kollin selän silittelyä hännälläni samalla kun yritin parhaani mukaan lohduttaa tätä. “Olen otettu, että saatoit kertoa minulle tästä. En tiedä, kuinka paljon pystyn helpottamaan oloasi, mutta minä lupaan olla tukenasi, kun tarvitset sitä. Jos haluat, voisimme kokeilla hakea sinulle Leimusilmältä unikonsiemeniä ja katsoa, jos ne auttaisivat sinua nukahtamaan paremmin? Voin tulla pitämään sinulle seuraa oppilaiden pesään, kunnes nukahdat.”
//Varpu?
