Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Pesänrakennus oli mennyt Sulkatassun mielestä todella hyvin. Naaras toivoi, ettei heitä valvonut mestari ollut huomannut sitä, kun Sinitassu olisi halunnut koristella pesää kivillään. Kolmikko oli joutunu hetken vääntämään asiasta, jonka jälkeen he olivat saaneet kaikkia miellyttävän tuloksen. Kivien koristelu jäi, eikä aikaa jäänyt sille myöhemminkään. Sulkatassusta tuntui pahalta hänen sisarensa puolesta. Sinitassu oli ollut niin kovin innoissaan pesän koristelemista, että naaras ei olisi halunnut pilata tuon pentumaista onnea. Onneksi Lehtitassu oli uskaltanut sanoa oppilaalle vastaan. Toki harmaanruskea naaraskin oisi sen lopulta tehnyt, mutta hän ei halunnut itse pahoittaa Sinitassun mieltä.
Nyt kolmikko söi Varjokarvan tuomia saaliita. Kolli oli saanut saalistettua vain oravan ja hiiren. Sulkatassu oli jakanut oravan Sinitassun kanssa, ja kaksikko oli jättänyt siitä vähän Pähkinäkorvallekin. Sulkatassulla ei ollut ollut nälkä, joten naaras ei ollut syönyt kuin vähän. Hän pärjäisi vähällä ruualla vallan mainiosti. Varjokarva sen sijaan oli jäänyt täysin ilman ruokaa. Se oli oikeastaan vain ja ainoastaan soturin oma vika. Hän oli inimittäin tse saalistanut huonosti ja liian vähän.
”Pimentovarjo ja Hopeaputous ovat yön teidän kanssanne. He arvioivat pesäänne, kun minä ja Pähkinäkorva menemme arvioimaan muiden oppilaiden pesiä”, Varjokarva selosti.
”Te vartioitte jokainen vuorollaan leiriä yön ajan”, kirkkaanruskea kolli lisäsi. Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, joten mestarit lähtivät kohti muiden oppilaiden rakentamia pesiä.
Sulkatassu oli tyytyväinen heidän pesäänsä. Oli ollut hyvä idea Sinitassulta rakentaa pesä puunjuurakkoon. Siitä Lehtitassu oli vielä keksinyt, että pesää voisi suurentaa kaivamalla. Sulkatassu silmäili pesää vielä.
”Me varmasti voitetaan tämä kilpailu”, naaras sanoi ja vilkaisi joukkuetovereitaan.
”Toivotaan”, kilpikonnakuvioinen Lehtitassu sanoi hiljaa. Sinitassu pysyi vaiti. Naaras oli kääntänyt katseensa taivaalla lentäviin lintuihin.
”Oletteko huomanneet, että erilaiset linnut ovat hiirenkorvan myötä saapuneet metsään. Tuollaisia pitkäkaulaisia valkoisia lintuja en ole aikaisemmin nähnyt, mutta nyt ne lentävät reviirimme yli lähes päivittäin”, Sinitassu lausui rauhallisella äänellä. Sulkatassu huomasi, että Lehtitassu katsoi Sinitassua sen näköisenä, ettei naaras voinut uskoa korviaan. Lehtitassu katsoi Sulkatassua kuin varmistaen, että oli kuullut oikein. Nopeasti kilpikonnakuvioinen loihti taas kasvoilleen vakavan ilmeen.
”Ei, en ole huomannut”, Lehtitassu vastasi viileästi. Sinitassu käänsi hetkeksi katseensa pois taivaasta ja väläytti Lehtitassulle hennon hymyn.
”Sitten on hyvä, että minä kerroin. Eikö olisi mahtavaa, jos mekin osaisimme lentää?” Sinitassu kysyi ja huokaisi. Sulkatassua säälitti. Lehtitassu katsoi Sinitassua kuin hölmöä.
”Joo.. Pitäisikö meidän lähteä nyt nukkumaan, Sinitassu?” Sulkatassu kysyi ja katsoi sisartaan vaativasti. Sinitassu pudisteli päätään.
”Minä tahdon ensimmäisen vartiointivuoron. Tahdon tarkkailla lintuja”, Sinitassu vastasi rauhallisella äänellään. Lehtitassu oli sanomassa jotakin, mutta huomatessaan Sulkatassun pudistelevan päätään, naaras vaikeni. Sulkatassun teki mieli sanoa, että yövartiossa ei tarkkailtu lintuja vaan ympäristöä vihollisten varalta, mutta naaras ei jaksanut. Oli parempi vain olla nyt hiljaa.
Lopulta Pimentovarjo ja Hopeaputous saapuivat pesälle. Sinitassu ilmoitti ottavansa ensimmäisen vuoron, ja Hopeaputous kertoi vartioivansa alkuyön. Sitten olisi Sulkatassun vuoro, ja Pimentovarjo tulisi hänen kanssaan jossain vaiheessa. Lehtitassun tehtävä oli vartioida loppuyö Pimentovarjon seurassa.
Sulkatassu astui muiden edellä juurikkoon ja otti mukavan paikan sen keskustasta. Pesään mahtui hyvin kolme kissaa, ja pienikokoinen kissa olisi mahtunut lisäksi mukaan. Mutta jos useampi kissa olisi yrittänyt tunkea pesään, olisi tila loppunut kesken. Sulkatassu arveli, että hänellä ei olisi vaikeuksia nukahtaa. Päivä oli ollut täynnä kaikenlaista mukavaa tekemistä, joten leirin ulkopuolella nukkuminen ei varmastikaan vaikuttaisi unensaantiin. Sinitassu tuskin olisi mikään paras yövartija, mutta onneksi hänellä oli Hopeaputous seuranaan.
Sulkatassu oli oikeassa. Hän sulki silmänsä ja nukahti lähes välittömästi.
Jossain vaiheessa yötä naaras tunsi jonkun tönäisevän hänen turkkiaan.
”Sulkatassu”, Sinitassun tuttu ääni herätti naaraan ja työnsi unen pois. Soturioppilas raotti hitaasti silmiään ja kohtasi sisarensa katseen.
”Minä näin monta lintua ja olisin voinut jatkaa vartiota, mutta kuulemma nyt on sinun vuorosi”, valkoinen kissa kertoi. Sulkatassu väläytti sisarelleen hennon hymyn.
”Toivottavasti muistit myös vartioida muutakin kuin lintuja”, naaras huokaisi ja poistui pesästä varoen, ettei herättäisi nukkuvaa Pimentovarjoa tai Lehtitassua.
Pesän ulkopuolellakin oli pimeää. Taivaalla leijaili muutama pilvenhattara, mutta muuten oli kirkasta. Lähes täysi kuu mollotti taivaalla ja valaisi metsää. Sulkatassu erotti Hopeaputouksen hopeanvalkoisen turkin, joka suorastaan sädehti kuunvalossa.
”Toivottavasti sinä teet muutakin kuin puhut linnuista ja kivistä”, Hopeaputous ärähti pilkaten. Sulkatassu siristi silmiään.
”Mitä sitten? Hän pitää niistä. Kyllähän soturitkin puhuvat jatkuvasti omista mielenkiinnon kohteistaan, joten miksi Sinitassun pitäisi olla hiljaa?” harmaanruskea naaras ärähti takaisin. Hopeaputous oli vastaamassa jotakin, mutta tuhahti sitten vain.
Sulkatassu käänsi sisarensa puolesta loukkaantuneena selkänsä soturille, ja alkoi tarkkailla ympäristöä. Metsä oli rauhallinen. Välillä pöllö huhuili jossakin kaukaisuudessa, ja metsän eläimet liikkuivat varjoissa. Sulkatassu huomasi, että ympäristössä liikkui tosiaan aika paljon erilaisia lintuja.
Yövartio sujui moitteettomasti, ja jossain vaiheessa Pimentovarjo vaihtoi paikkaa Hopeaputouksen kanssa. Sulkatassu pysytteli melko kaukana tummasta naaraskissasta. Hän ei halunnut jutella soturille, koska Pimentovarjo ei vaikuttanut kovinkaan mielenkiintoiselta kissalta. Sulkatassu oli saanut naaraasta sellaisen kuvan, että hän totteli Tuhkajuovan tavoin sääntöjä ja oli muutenkin tavanomainen kuolonklaanilainen. Sulkatassua kiinnostivat enemmän ne kissat, jotka jotenkin poikkesivat siitä, mitä Kuolonklaani edusti.
//Lehtii?
// 769 sanaa (kp-boosti)
