Helmipilkku
Kirjoittaja: Ruska
Istuin sotureidepesän edustalla, ja suin turkkiani keskittyneesti. Turkkini oli niin paksua ja tiheää, että siihen tarttui kaikki roskat. Suin turkkiani monta kertaa päivässä, kateeksi kävi veljeäni, jolla ei ollut yhtä paksua turkkia. Sukiminen ei ollut lempipuuhaani, mutta se oli vain pakko tehdä. En halunnut näyttäytyä muille takkuisessa ja roskaisessa turkissa. Keskityin aivan liikaa sukimiseen, enkä huomannut että viereeni oli kävellyt kissa. Kissa nuolaisi päälakeani, kohotin katseeni jotta näkisin kissan kasvot. Helpotuin kun näin veljeni hymyilevät kasvot. ”Säikähdin sinua, luulin sinua vieraaksi kissaksi.” Sanoin huvittuneena ja naurahdin iloisesti. Veljeni naurahti. Ja istahti viereeni. Jatkoin sukimista, ja tunsin Oksakuiskeen tiiviin katseen turkissani. ”Autanko sinua? Et ehkä yllä selkääsi.” hän kysyi ja silmäili turkkiani. Nyökkäsin veljelleni iloisesti, kerrankin hän oli minulle hyödyksi. Kun vaeltelimme hänestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Onneksi emme olleet enää erakoita. Suljin silmäni kun Oksakuiskeen karhea kieli kävi läpi selkä turkkiani, se tuntui yllättävän hyvältä. Nousevan auringon säteet lämmittivät leiriä, ja muutama säde osui turkkiini. Auringon lämpö tuntui hyvältä. Veljeni Oksakuiske oli muuttunut paljon, hän oli jotenkin srurallisempi kun liityimme Eloklaaniin. Ehkä tämä johtui siitä, että kolli oli saanut ystäviä. Pian hän lopetti sukimisen, ja nuolaisi poskeani. ”Minä menen lepäämään vielä, jää sinä vain tänne” hän sanoi lempeästi ja katosi pesään. Nautin auringon säteistä jotka osuivat turkkiini, minusta oli ihaa kun pian olisi jo viherlehti. Viherlehti oli ihan lämmintä ja vehreää aikaa. En vain pitänyt helteestä, varsinkin kun on näin paksu turkki. Siirsin ajatukset viherlehdestä syrjään, minulla oli muutamiin mietuttävää ja unelmoitavaa. Nyt mietin asiaa, joka painoi mieltäni. Nimittäin sitä että minkälainen elämäni olisi, jos en olisi löytänyt Eloklaania. En voinut tietää minkälaista se olisi, mutta pystyin arvailemaan. En olisi ehkä niin iloinen kuin täällä, enkä koskaan saisi oentuja. Täältä löydän varmasti ystäviä ja kumppanin. Jos olisin erakko, en löytäisi muita kissoja, joista olisi ystäviksi tai kumppaniksi. Mietintöni häiriintyivät kun tunsin turkillani katseen, en pitänyt siitä. Katsoin kuka tuijotti minua, ja näin Minttuliekin tuijottavan minua tiiviisti. Tunsin pientä ahdistusta ja katselin muualle, mutta vilkuilin välillä mitä naaras teki. Hän asteli litteäkiven eteen, ja katseli hetken leiriä. Naaraan mielessä oli varmasti järjestää partio, toivoin ettei minun tarvitse mennä mukaan. Halusin mietsiskellä ja katsella kairin tapahtumua. ”Järjestän nyt saalistus partion, partiota johtaa Väärävarjo. Jos kuulet nimesi, tule tänne. Partioon lähtee; Rastaskukka, Hillasielu, Oksakuiske, Helmipilkku ja Kirppitäplä.” punasaven värinen naaras kuulutti, että jokainen varmasti kuulisi oman nimensä. Varapäällikkö asteli pois, ja katsoin hetken hänen peräänsä. Nousin istualtani ylös ja kävelin Väärävarjon luo, joka odotti muuta partiota. Minua ahdisti, sillä en tuntenut yhtäkään partion kissoista, psitsi tietysti veljeni tunsin. Toivoin löytäväni ystävän heidän joukosta. Kaikki kissat olivat saapuneet paikalle, ja Väärävarjo nyökkäsi heille tervehdykseksi. ”Lähdetään.” Väärävarjo naukui ja johdatti partiota ulos leiristä. Astelin partion keskellä, veljeni käveli vieressäni. Kävelin rennosti, ja huomasin partion perällä kävelevän kissan. Hänellä ei ollut seuraa, joten päätin mennä tutustumaan häneen. ”Menen partion perälle, tutustumaan tuohon kissaan.” sanoin veljelleni, ja pudottauduin partion perälle. Kolli karsoi minua vihreillä dilmillään. Hänellä oli valkea turkki, ja siellä täällä mustia kohtia. Hän näytti mukavalta, ehkä meistä tulee ystävät. Kolli katseli minua ystävällisesti, ja hymyili hiukan. Hymyilin hänelle takaisin pientä hymyä. ”Hei, olen Helmipilkku, kuka sinä olet?” tervehdin kollia omalla iloisella tavallani, minya ei ujostuttanut yhtään. ”Olen Hillasielu, hauska tavata Helmipilkku. Etkös sinä ole aika uusi täällä Eloklaanissa?” Hillasielu kysyi ystävällisesti. ”Olen uusi, onneksi löysin Eloklaanin. Erakkona ei ollut kovinkaan mukavaa.” vastasin iloisesti, olin iloinen, kun kolli oli ystävällinen. Eikä ilkeä, en ollut kyllä vielä tavannut ilkeitä kissoja. ”Minäkin olin joskus erakko, mutta ei keskustella siitä enempää. Miten viihdyt täällä Eloklaanissa?” Hillasielu kysyi ja katseli taivaalle, aurinko oli noussut ylemmäs. ”Viihdyn oikein hyvin, mutta minulla ei ole kovinkaan montaa ystävää.” sanoin iloisesti, mutta äänessäni oli vivahde surua. Hillasielu käänsi ystävällisen ja iloisen katseensa taivaasta minuun. ”Minä voin olla ystäväsi.” hän naukui ystävällisesti. Ilahduin suuresti kun Hillasielu tahtoi olla ystäväni vaikka juuri tapasimme. Olin hyvin iloinen, kunnes muistin että olimme partiossa, ja meillä oli töitä. ”Milloinkohan ollaan perillä? Haluaisin jo saalistamaan.” sanoin kärsimättömösti ja katselin mitä edessäpäin näkyi. ”Varmasti pian.” valkea kolli titesi ja katseli eteenpäin. Pian partio pysähtyi. Ja Väärävarjo katseli ympärilleen. ”Hajaannutaan pareittain saalistamaan. Minä olen Kirpputäplän pari, Rastaskukka ja Oksakuiske ovat parit. Helmipilkku, sinä olet Hillasielun oari. Palatkas tälle aukiolle viimeistään aurinkohuipun aikaan” Väärävarjo sanoi, ja katosi pian Kirpputäplän kanssa saalistamaan. Veljeni ja Rastaskukka olivat myös jo häipyneet paikalta. Minö ja Hillasielu katsahdettiin toisiamme. ”Parasta mennä, että saamme saalista ennen aurinkohuippua.” kolli totesi. Nyökkäsin vastaukseksi ja kävelin Hillasielu perässäni pois aukiolta. Kuulin pusikosta rapinaa, ja painauduin matalaksi. Siristin silmiäni ja huomasin ison että lihavan hiiren, katselin sitä tyytyväisenä. Se oli syönyt hyvin, ja varmasti helppo napata. Ponnistin takajaloillani ja hyppäsin suoraan hiiren niskaan. Sen elämä loppui kun käpäli tömähtivät sen niskaan, kuului vain pienen selkärangan rusahdus. Kaivoin pienen kuopan ja hautasin hiiren, jotta voin hakea sen myöhemmin. Hillasielu oli kadonnut jonnekkin, mutta minun ei tarvinnut odottaa kauan. Kolli tuli esiin pusikosta, ja hänellä oli hampaissaan orava. Suuni loksahti auki kun näin sen. ”Vau! Nappasit oravan. Sillä aikaa kun minä nappasin lihavan ja vanhan hiiren.” Sanoin ihailevasti. Hillasielu näytti huvittuneelta ja laski oravan maahan. ”Ei se mitään haittaa, siitä hiirestä saa varmasti enemmän syötävää kuin tästä ruipelosta oravasta.” kolli sanoi iloisesti. Naurahdin huvittuneena. Katselin kun Hillasielu hautasi oravan maahan. Tähyilin ympärilleni uuden riistan varalta. Huomasin lähistöllä ruokailevan linnun, pudottauduin vaanimis asentoon. Hiivin lintua kohti, se ei huomannut vielä mitään. Astuin eteenpäin ja tassuni alta kuului; räks. Lintu valpastui ja tähyili ympärilleen varuillaan, hiivin eteenpäin ja lintu pyrähti pakoon. Nousin ylös ja katselin ärtyneenä linnun perään. ”Hiirenpapanat.” sihahdin ärtyneenä huiskauttelin häntääni puolelta toiselle. ”Ei se haittaa, yritit parhaasi.” Hillasielu lohdutti ja katseli ympärilleen riistan varsalta. Hymyilin hänelle varovasti. Jatkoimme saalistusta vielä pitkään, sillä aurinko ei ollut vielä noussut korkealle. Pian oli jo aurinkohuippu ja kiirehdimme riistan kanssa muun partion luokse. Olimme napanneet muutaman linnun ja yhteistyöllä jäniksen. Olin ylpeä kantaessani, lintua, hiirtä ja jänistä. Hillasielu asteli perässäni oman riistansa kanssa. Veljeni kiiruhti luokseni iloisesti hyppien. ”Katso mitä sain!” hän mumisi saaliinsa takaa. Veljelläni oli suussaan lihava lintu. Katselin ylpeänä lintua, ja veljeni muita saaliita. ”Olet taitava.” kehuin veljeäni ylpeästi, veljeni näytti tyytyväiseltä. Pian saavuimme leiriin, ja tiputin saaliit tuoresaalis kasaan. Olin uupunut tästä saalistuksesta ja kävelin sotureiden pesän edustalle istumaan. Hillasielu tuli luokseni hetken päästä, halusin tutustua kolliin paremmin. ”Millaista oli ensimmäisessä partiossa?” valkea kolli kysyi vihreöt silmät loistaen auringissa. Katselin taivasta ja pilviä, kun mietin mitä vastaisin hänelle.”Ihan kivaa, mutta nyt minua uuvuttaa ja minun pitää sukia turkkini uudestaan.” sanoin uupuneena ja katsoin turkkiani, joka oli takussa ja täynnä roskia. ”Näköjään, sui sitä rauhassa, kyllä minä odotan.” kolli sanoi ja katseli leiriä. Kun hän oli sanonut lauseensa loppuun, aloin sukimaan turkkiani keskittyneenä. Minuun ei saanut kontaktia kun suin turkkiani, jos minua ahdisti, turkin sukiminen oli hyvä pakokeino. Nypin roskia turkistani, minua hiukan ärsytti, miksi minulla oli näin pitkä turkki? Ja miksi veljeni sai lyhyemmän? No, en saanut päättää asiaa, niin turha nurista. Onneksi minulla ei kestänyt kauan, ja turkkini oli nyt puhdas roskista, olin nyt tyytyväinen, mutta yhä uupunut. Venyttelin kankeita jalkojani, partointi ottaa koville. ”Onko kaikki partiot näin uuvuttavia?” kysyin kun venyttelin jalkojani. ”Ovat ne, rajapartoit ovat vielä uuvuttavampia, silloin kierretään reviiriä.” Hillasielu vastasi, istahdin taas maahan kun sain venyteltyä. Hillasielun seura tuntui mukavalta, kolli piti muiden kissojen seurasta paljon. Minusta oli mukavaa, kun joku tahtoi olla kanssani. ”Minä taidan nyt syödä, haluatko sinäkin?” kysyin Hillasielulta ystävällisesti hymyillen. Kolli nyökkäsi ja katseli tuore saaluskasaa. ”Hae vain, minulla onkin nälkä tuon partion jälkeen.” Hillasielu sanoi iloisesti. Nyökkäsin ja nousin ylös, kävelin riistakasalle ja valikoin saaliita. Valitsin jäniksen, jonka nappasin Hillasielun kanssa. Kannoin jäniksen Hillasielun luo. ”Ei kai haittaa että syömme samaa jänistä?” kysyin Hillasielulta, kaikki eivät tykänneet jakaa samaa riistaa muiden kanssa. ”Totta jai voimme jakaa, muille jää silloin enemmän riistaa.” hän sanoi iloisesti. Työnsin jäniksen Hillasielulle, ja hän repäisi siitä palan, hän työnsi sen minulle, ja minä revin oalasen. Tätä samaa jatkui kunnes saimme syötyä. Nuolin tassujani puhtaaksi, ja Hillasielu putsasi omia tassujaan vierelläni. Tunsin kovaa väsymystä. ”Taidan mennä lepäämään, jutellaan myöhemmin.” sanoin Hillasielulle, ha nousin seisomaan. ”Mene vain, minä jään tähän vielä hetkeksi.” kolli sanoi. Kävelin pesään ja kävin makuulleni omalle vuoteelleni. Hillasielu oli erittäin mukava kolli, ehkä meistä tulee vielä jotain, ajattelin ennen kuin nukahdin syvään uneen.
