Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tänään oli ollut yksi niistä aamuista, kun Leimusilmän ei olisi tehnyt mieli nousta lainkaan vuoteestaan. Hän olisi mieluummin nukkunut puolille päivin, hakenut sen jälkeen vähän tuoresaalista ja sitten vasta miettinyt päivän askareita. Parantajan velvollisuudet eivät kuitenkaan katsoneet vuorokaudenaikaa.
Yhdellä Kimalaistoiveen pennuista oli ollut vatsa kipeä yöllä, ja parantajakolli oli saanut ruveta hommiin ennen auringonnousua. Hän oli kaivellut varastoistaan yrtit, joista oli uskonut olevan apua tähän hätään, ja lähettänyt pennun emonsa kanssa takaisin nukkumaan, luvaten tulevansa aamulla tarkastuskäynnille. Sen jälkeen hän oli vielä koittanut ummistaa silmänsä hetkeksi… huonoin tuloksin.
Nyt Leimusilmä oli ollut hereillä jo pitkän aikaa. Päivänvalon lisääntyessä kolli oli kuitenkin piristynyt, eivätkä lyhyeksi jääneet unet painaneet enää niin paljoa. Parantaja olikin – jälleen kerran – yrttivarastonsa kimpussa, kun kuuli jonkun lähestyvän pesäänsä. Askelluksesta kolli saattoi jo päätellä, että tulijalla oli jalkavamma.
Ropinaroihu onnahteli peremmälle pesään ja selitti Leimusilmälle tapaturmasta, jossa tämä oli kaatunut saalistaessa ja satuttanut jalkansa. Leimusilmä suoritti jalalle nopean – mutta perinpohjaisen – rutiinitarkastuksen ja totesi sen lopuksi jalan olevan vain nyrjähtänyt.
“Se on nyrjähtänyt”, hän maukui sinikilpikonnakuvioiselle soturille, “mutta ei pahasti. Haen sinulle vähän pajun kaarnaa pureskeltavaksi – se auttaa kipuun.” Parantaja käväisi hakemassa varastoltaan kaarnaa. Hän laski ne naaraan eteen ja jatkoi sitten: “Kunnon lepo ja jalan rasittamisen välttäminen auttavat nopeuttamaan paranemista. Joten partiot kannattaa jättää nyt pariksi päiväksi pois, jotta nähdään, miten se alkaa parantua.”
“Saalisko sinut tällä tavalla taklasi?” Leimusilmä katsoi naarasta viikset hyväntahtoisesti väristen.
//Ropina?
