Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Paljon oli tapahtunut sen jälkeen, kun Ahmatahma oli lähtenyt klaanista. Tärkeimpänä kaikista olin jäänyt yksin. Tai ainakin siltä minusta tuntui. En ollut enää kenenkään läheisin ystävä. Sädesäihkeellä oli Käärmekulta ja niin edes päin. Ahmatahman kanssa olimme olleet erottamattomat ainakin nuorempina ja sitten Sädesäihke oli ollut kanssani hyvin paljon. Miettiessäni tätä kaikkea onnistuin sairastumaan johonkin kuumetautiin. Tuntui, että olin jo tarpeeksi niin kierroksilla, että kehonikin alkoi antaa periksi. Makasin monta päivää parantajan pesällä tajuttomuuden rajoilla, kunnes Tähtiklaani soi minulle parantumisen. Ehdin jo kysyä esi-isiltäni monen monta kertaa, miksi oikein kärsin tällä tavoin, mutta en kuullut vastausta. Pidin kuitenkin uskostani kiinni. Luotin Jänötassun katselevan minua tähtien lomasta. Tein tavaksi käydä tähtien alla joka kuuhuippu. Vietin jonkin aikaa Jänötassun ja vanhempieni kanssa. Mietin heitä ja koitin luoda yhteyttä. Istuin taas tähtien alla katsellen niiden pilkettä tummalla taivaalla. Saatoin miltei haistaa, miltä tähdissä tuoksui. Koitin päästä vieläkin lähemmäs sulkemalla silmäni. Kun kehoni väsymys alkoi tuntumaan liian painavalta, kävin makuulle. Laskin pääni tassuilleni ja koitin todella luoda yhteyden Tähtiklaaniin.
Nousin makuulta uudessa ympäristössä, pehmeän ruohon ympäröimänä aukiolla. Katselin ympärilleni. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämmitti turkkiani. Se toi minulle varsin raukean olon. Haukotus pääsi suustani. Avatessani taas silmäni huomasin edessäni tähtiturkkisen kissan.
“Jänötassu”, henkäisin. Kolli hymyili lempeästi. Ryntäsin kissan luo kehräten. Voi, olin kaivannut häntä.
“Minulla on ollut niin ikävä sinua”, parkaisin kyyneleiden kihotessa silmiini. Puskin kollin lapaa. Halusin kiertyä hänen ympärilleen ja tuntea hänen läsnäolonsa kunnolla. Halusin hänet takaisin luokseni.
“Perhopuro”, paras ystäväni naukaisi lempeästi. Nyyhkytin hänen lapaansa vastaukseksi.
Heräsin, kun Kimalaistoive tökki minua. Huomasin itkeväni. Olin itkenyt unissani. Olin tavannut Jänötassun. Tunsin kivuliaan piston sydämessäni. Jänötassu.
“Perhopuro, oletko kunnossa?” Kimalaistoive kysyi. Yritin vastata, mutta en saanut ulos muuta kuin hysteeristä itkua.
//Kimmo?
