Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kääpäpunan ryhtyessä siivoilemaan pesässä Leimusilmän pyynnöstä parantajakolli päätti itse alkaa käymään yrttivarastojaan läpi ja tekemään selvitystä lääkevarannoistaan. Tilanne olisi voinut olla huonompikin, mutta heidän piti todella rukoilla esi-isiltä, että mikään kulkutauti ei koettelisi klaania ennen hiirenkorvaa. Parantaja ei nimittäin ollut varma, kuinka monelle kissalle yrteistä olisi apua siinä tapauksessa.
Kumma kyllä, toisen kissan läsnäolo rauhoitti hänen oloaan ja auttoi häntä keskittymään työntekoonsa. Hän kuuli taustalla Kääpäpunan lakaisevan roskia ulos pesästä ja liikkuvan ympäriinsä, mikä toi hänelle outoa turvallisuuden tuntua. Kenties se muistutti häntä Vienomietteestä, jonka rutiinitehtäviin oli kuulunut pesän siistinä pitäminen.
Jossain vaiheessa Kääpäpuna otti Vienomietteen puheeksi. Leimusilmän naamalle kiipesi vaisu hymy, kun hän ajatteli entistä oppilastaan. Kääpäpuna oli varmastikin oikeassa: Tähtiklaanissa parantajaoppilaalla ei olisi mitään hätää.
“Vienomietteestä olisi tullut loistava parantaja”, Leimusilmä kähisi ääni tunteista sakeana, eikä irrottanut katsettaan timjameista, joita oli juuri laskemassa.
“Voin autella sinua useamminkin, jos sinulle tulee kiireistä. Ei minusta klaanissa oikein muutakaan hyötyä ole.” Kuullessaan Kääpäpunan sanat hänen oli kuitenkin pakko kääntyä katsomaan kollia. Kääpäpuna näytti säikähtävän äkillistä huomiota ja käänsi nopeasti katseensa siihen, mitä oli tekemässä.
“Miksi sinä niin ajattelet?” parantaja kysyi aidosti uteliaana. “Etkö ole viihtynyt soturin tehtävissä?” Kääpäpuna oli tullut klaaniin ulkopuolisena, ja vaikka hän oli ehtinyt olla klaanissa jo pidemmän aikaa, sopeutuminen vei varmasti hyvän tovin. Leimusilmä tiesi sen omasta kokemuksesta.
//Kääpä?
