Sumutassu
Kirjoittaja: Sirius
Hypähdin kuusaman yli kevyesti. Laskeuduin pehmeästi maahan. ”Ei siellä ole rajaa. Raja on tuolla oikealla.” Omenahuuma selitti.
’Ei minun ollut tarkoituskaan mennä tuonne, senkin kani!’ ajattelin turhautuneena. ”No anteeksi, mutta en sitä paitsi olisi mennyt sinne. Ajattelin vain, no..käydä katsomassa sitäkin paikkaa..riistan varalta.” vastasin hieman hermostuneena. Se ei ollut totta, mutta kai minä jotain yksin saisin tehdä? Vai oltiinko Eloklaanissa liian huolehtivaisia? Minun mielestäni, huolehtivaisuus oli ihan mukavaa. Minusta ei kukaan oikeastaan ollut huolehtinut, vaikka klaaninvanhimmat minua olivatkin joskus hoitaneet. Olin kuitenkin kiitollinen heille, koska ilman Eloklaanin kissoja olisin kuollut. Aloin olemaan heille yhä enemmän uskollinen. ”No, mennäänkö? Voimme matkalla katsoa jos saisimme klaaninvanhimmille riistaa, koska kasa on nyt hieman tyhjä.” Omenahuuma sanoi.
Nyökkäsin jäykästi osoittamatta kiinnostusta. ”Hei, nyt hymyä huuleen! Pian tämä lehtisade on ohi.” Omenahuuma naukui iloisena. Juuri silloin puusta putosi lehtiä päälleni. Kylmät vaahteranlehdet olivat märkiä. Ne olivat hieman roudassa. Olin lähes hautautua lehtiin, koska olin pienikokoinen. Omenahuuma kiskaisi minut pois lehdistä. Huokaisin turhautuneena. Taas minua jouduttiin auttamaan! Mikä minussa oli oikein vikana? Olinko liian heikko soturiksi? En todellakaan. Kukaan ei ollut parempi. Olin Eloklaanin paras kissa. Hymähdin tyytyväisenä. ”Oletko kunnossa? Ettei vaan tulisi valkoyskää.” Omenahuuma kysyi.
”Ei tässä mitään. Lähdetään etsimään riistaa.” vastasin ja pidättelin yskäystä. ”Hallavarjo, sopiiko että menemme Sumutassun kanssa tuonne toisaalle saalistamaan, jos menette leiriin?” Omenahuuma kysyi.
”No, käyhän se.” Hallavarjo vastasi. Seurasin vanhempien kollien keskustelua. Rapsutin niskakarvojani. ”Sumutassu, mennään sitten!” Omenahuuma naukui. Käänsin katseeni kohti Omenahuuman häntää ja pidin katseeni siinä. Lähdin liikkeelle hänen perässään.
