Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo räpäytti vihertävän keltaisia silmiään kohdatessaan Huurretassun omat. Ne olivat jäänsiniset ja pistävät, Hallavarjo oli varma että ne jäivät monien mieleen. Huurretassu naukui Huurretassun olevan hänen nimensä ja naaras varmisti, että olihan toinen olevansa Hallavarjo. Valkea kolli nyökkäsi sen merkiksi, että oppilas oli oikeassa.
”Hallavarjohan minä olen”, valkoturkkinen kissa nyökytteli muutaman kerran ja hän tunsi, kuinka vaivaantuneisuus kietoutui kaksikon ympärille. Hän inhosi tätä, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Mitä hän edes voisi sanoa? Hallavarjo oli huono sosiaalisissa tilanteissa tuntemattomien kissojen kanssa, juttu kyllä luisti perheensä kanssa. Hänen siskonsa, Utusielu sen sijaan oli kuin kollin vastakohta. Naaras hallitsi oikein taitavasti kaikki sosiaaliset suhteet ja keksi keskustelunaiheita kenen tahansa kanssa. Lopulta Huurretassu vastasi, että hän oli saanut saalista, mutta lehtikato vaikeutti sitä ja toivoi, että lehtikadon sydänaikoinakin kaikille löytyisi saalista. Soturi oli samaa mieltä, kollikissa toivoi että kaikille riittäisi riistaa. Erakoille, kuolonklaanilaisille sekä tärkeimpänä eloklaanilaisille. Hallavarjo ei arvostanut vihanpitoa klaanien ja erakoiden välillä, ellei joku olisi oikeasti paha kissa. Eikä Hallavarjo ollut kovin varma uskoiko hän täyteen pahuuteen, ehkä niitäkin oli. Ehkä ei. Tähtiklaani sen tietäisi yksin. ”Totta, saamme sen avulla helpommin saalista ja voimme näin olla oikein isoksi avuksi klaanillemme”, Hallavarjo naukaisi ja vilkaisi nuoremman vaaleaan turkkiin. Sen jälkeen hän siirsi katseensa takaisin Huurretassun kasvoihin ja havaitessaan toisen kasvoilla pienen, kannustavan hymyn, hymyili hän itsekin pienesti ja varovaisesti.
”Milloin sinusta olikaan tarkoitus tulla soturi?” Hallavarjo kysyi oppilaalta, toinen näytti jo aika vanhalta. ”Loukkaantumisen takia soturimenoni siirtyivät”, Huurretassu kertoi soturille ja kolli katsoi toista myötätuntoisesti. ”Ai, harmi. Toivottavasti saat soturinimesi pian. Oletko miettinyt, millaisen nimen sinä oikein tahtoisitkaan?” Hallavarjo kysyi, edelleen hieman varovaisesti.
// 261 sanaa
// Huurre?
