Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Rangaistukseni oli viimein ohi. Neljäsosakuu ei ollut aluksi kuulostanut pitkältä ajalta, mutta päivien kuluessa ajatukseni olivat yhä useammin karanneet tuleviin harjoituksiin ja aika oli alkanut kulua hyvin hitaasti. Pidin kyllä klaaninvanhimpien ja pentujen auttamisesta, mutta pidemmän päälle se kävi tylsäksi. Lisäksi huomasin uppoutuvani auttamiseen hiukan liikaa: se söi kaiken energiani ja päivän päätteeksi en muuta jaksanut kuin lysähtää makuusijalleni nukkumaan.
Nyt soturikoulutukseni oli kuitenkin jo kunnolla käynnistynyt, ja olin käynyt jo muutamissa harjoituksissa Lieskakajon kanssa. Ensimmäisenä päivänä olimme kiertäneet reviirin, ja Lieskakajo oli korostanut paljon sitä, ettei oppilailla ollut asiaa leirin ulkopuolelle yksin. Ymmärsin kyllä miksi, ja kuuntelin mestarini opetusta hiukan häpeissäni.
Korppisiiven pennut oli myös nimitetty pari päivää sitten. Ampiaistassu oli kaikkien helpotukseksi parantunut viheryskästä. Minusta oli mukavaa, että saatoin nyt viettää ystäväni kanssa enemmän aikaa. Olin kuitenkin alkanut käyttäytyä hänen kanssaan varovaisemmin, enkä oikein tiennyt miksi. Ampiaistassu ei vaikuttanut olevan minulle vihainen, eivätkä myöskään Korppisiipi tai Hiilihammas. Välillä minusta kuitenkin tuntui siltä, ettei minulla ollut oikeutta nauttia hänen seurastaan. Toivoin, että pääsisin nopeasti yli näistä ajatuksistani. Vieläkin enemmän toivoin, ettei vahinkoa olisi koskaan tapahtunutkaan.
Aurinko oli vasta nousemassa kun Lieskakajo herätti minut harjoituksiin. Nyt kun rangaistukseni oli ohi olin alkanut nukkua paremmin, eikä aikaisin herääminen tuntunut enää yhtä vaikealta. Joskus kuitenkin ikävöin pentuaikojani, jolloin minulla oli ollut lupa nukkua vaikka koko päivä.
Räpsytellessäni unta silmistäni huomasin, että Ampiaistassun makuusija oli tyhjä. Väsymykseni katosi nopeasti; oliko hän lähdössä kanssani harjoituksiin? Kiiruhdin ulos oppilaiden pesästä ja ulkona aavistukseni varmistui. Lieskakajon luona seisoivat odottamassa myös Ampiaistassu ja tämän mestari Minttuliekki. Huomattuaan minut oppilas virnisti.
”Huomenta, unikeko”, Ampiaistassu sanoi ja hymyilin hänelle takaisin.
”Pidämme teille tänään yhteiset taisteluharjoitukset”, Minttuliekki ilmoitti ja petyin hiukan. Olisin mieluummin harjoitellut saalistamista. Toivoin, ettei meitä laitettaisi taistelemaan toisiamme vastaan, vaikka se olikin todennäköistä. En uskonut pystyväni parhaaseeni, jos taistelukumppaninani olisi ystäväni. Toisaalta minun parhaani taistelussa ei ollut kummoista muutenkaan.
”Eiköhän sitten lähdetä”, Lieskakajo sanoi ja pujahti ensimmäisenä uloskäynnistä. Seurasin mestariani ja Ampiaistassu otti paikkansa minun takaani Minttuliekin jäädessä joukon hännille. Järjestyksemme jonossa tarjosi oivan mahdollisuuden juttelulle.
”Millainen vointi sinulla on?” kysyin Ampiaistassulta ennen kuin ehdin estämään sanoja pääsemästä suustani. Olin ottanut pahaksi tavakseni tuon kysymyksen toistelun oppilaan toipumisen jälkeen. Ymmärsin kyllä, että se saattoi olla ärsyttävää, mutta en voinut olla huolehtimatta hänestä.
//Amppari?
//365 sanaa
