Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Sädesäihke ei vaikuttanut kovinkaan vakuuttuneelta siitä, että minä murhaisin hänet, pentumme tai karkaisin klaanista vanhemmuutta. Ymmärsin sen hyvin. En minäkään siihen varsinaisesti uskonut, mutta siltikin se pelotti minua. Sitten kumppanini alkoi lohduttaa minua sanomalla, etten tekisi sellaista ja mitään sellaista ei tapahtuisi.
Sädesäihkeen sanat lohduttivat minua hieman. Hän oli minun tukenani ja se oli kaikki mitä tarvitsin. Silloin sain idean. Sellaisen hienon, mutta ei välttämättä niin toimivan idean.
“Mitä mieltä olisit, jos adoptoisimme pentuja, jos saisimme mahdollisuuden? Jos siis pelkään kuolevani tai pentujeni kuolevan synnytyksessä, ehkä adoptio voisi olla vastaus? Tai siis ei sinun tarvitse haluta kuin vain täysin omia pentujasi, mutta sekin olisi mahdollisuus eikö vain?” ehdotin ja katsoin kumppaniani toiveikkaana. Hän vaikutti siltä, että olisi hyvä isä ja mielellään hoitaisi pentuja, joten ehkä hän pitäisi ideasta adoptoida pentuja omakseen. Minulle ainakin se vaihtoehto kelpaisi hyvin. Jos Sädesäihke nimittäin oli oikeassa, enkä alkaisi hulluksi kissaksi kuten emoni, se voisi toimiakin.
//Säde?
