Kultatassu
Kirjoittaja: Auroora
Herääminen oli tuntunut tänä aamuna tavallista vaikeammalta. Siihen oli syynsä; olin edellisenä yönä vartioinut muiden unta, kuten toisetkin oppilaat vuorollaan. Olin ollut ensimmäisessä vahtivuorossa Irvitassun, Yötassun, Vaahteratassun sekä muutaman kuolonklaanilaisen oppilaan kanssa. En kadehtinut muissa vuoroissa olevia. Minun ei ollut tarvinnut herätä kesken unien, päivän harjoitusten jälkeen olin päässyt suoraan vartioon. Ampiaistassu oli ollut toisessa vahtivuorossa ja Aurinkotassu kolmannessa, ja molemmat vaikuttivat minua väsyneemmiltä. Vaikken kovin kilpailuhenkinen ollutkaan, toivoin, että rankasta yöstä huolimatta pärjäisimme tänään hyvin.
Pian saisimmekin tietää mitä tänään oli luvassa. Muutama oppilas viimeisteli vielä ateriointiaan, kun odottelimme lähtöä tämän päivän koitokseen. Ilma täyttyi tukahdutetuista haukotuksista, ja minäkin pidättelin omiani. Päivästä tulisi rankka, eikä harjoituksia pidettäisi ihan tässä lähellä, vaan lähtisimme kuulemani mukaan nummille.
Mestarit saapuivatkin pian paikalle. Panin merkille, että osa näytti hiukan pirteämmiltä ja kiinnostuneemmilta kuin aiempina päivinä. Ehkä tänään luvassa oli jokin paljon odotettu laji. Minulla oli paha aavistus siitä, mikä tuo laji saattaisi olla. Ennen kuin ehdin kunnolla jännittämään, mestarit keräsivät oppilaat jo kasaan ja suuntasimme nummia kohti.
Paikan päällä Hiilihammas otti tehtäväkseen selittää päivän kuviot. Lajina oli tosiaan juuri se, jota olin pelännyt – taistelu. Helpotuksekseni emme kuitenkaan kaikki joutuisi ottamaan osaa, sillä Hiilihammas tarkensi kyseessä olevan kaksintaistelu. Jokainen joukkue valitsisi joukostaan yhden oppilaan, ja oppilaat taistelisivat vuorotellen toisiaan vastaan.
Pienen palaverin jälkeen päädyimme valitsemaan edustajaksemme Ampiaistassun. Kaksi joukkuetoveriani olivat suunnilleen yhtä hyviä taistelijoita, mutta Ampiaistassu oli hiukan kokeneempi. Uskoin, että hänellä olisi hyvät mahdollisuudet jopa voittoon. Yhteisissä harjoituksissamme hän oli aina pärjännyt hyvin – toisaalta en ehkä ollut kovin vaikea vastustaja. Kävi miten kävi, voitolla ei ollut väliä, kuten Ampiaistassukin oli sanonut saalistusosuuden aikana. Tärkeintä oli, että pidimme hauskaa.
Ensimmäiset taistelut olivat ohi, ja Ampiaistassu oli voittanut omansa. Onnittelin häntä vuolaasti tuloksen selvittyä. Taistelu oli ollut tiukka, ja pelkkänä katsojanakin olin jännittänyt paljon. En voinut kuvitellakaan, miltä Ampiaistassusta oli tuntunut. Hän oli koko ajan vaikuttanut kuitenkin innokkaalta, enkä kollin jo aika hyvin tuntevana ihmetellyt sitä.
Muut kaksi voittajaa olivat Laventelitassu ja kuolonklaanilainen Mäyrätassu. Olin välillä vilkaissut kahta muuta taistelua. Laventelitassu oli taistellut erästä Kuolonklaanin oppilasta vastaan, ja taisto oli vaikuttanut melko tasaväkiseltä. Ilokseni oppilastoverini oli kuitenkin voittanut ja jatkoi seuraavalle kierrokselle. Mäyrätassun ja hänen vastustajansa Irvitassun ottelu oli kuitenkin ollut ohi nopeasti. Mäyrätassu oli näyttänyt olleen niskan päällä koko lyhyen ajan, jonka taistelu oli kestänyt. Hän vaikutti olevan aika taidokas taistelija, ja pelkäsin hiukan Ampiaistassun puolesta. Kynnet pidettiin taisteluiden aikana kuitenkin koko ajan piilossa, joten missään todellisessa vaarassa ei ystäväni ollut.
Ilmeisesti Mäyrätassu olikin muita kokeneempi, sillä hänen annettiin suoraan jatkaa finaaliin. Seuraava taistelu käytäisiin Ampiaistassun ja Laventelitassun välillä. Tietysti toivoin joukkuetoverini voittavan, mutta olisin myös iloinen Laventelitassun puolesta, jos taistelu päättyisikin hänen voittoonsa. Mestareiden merkistä kaksikko aloitti kamppailunsa. En malttanut enää istua paikallani, vaan nousin jännittyneenä seisomaan. Tiesin, etteivät nuo kaksi satuttaisi toisiaan, jännitinkin sitä, kumpi voittaisi. Taisto oli jälleen tasainen, sen verran minäkin ymmärsin. Kumpikin selvästi halusi voittaa, he eivät hellittäneet hetkeksikään. Lopulta alkoi näyttää siltä, että Laventelitassu oli saamassa yliotteen, ja pian mestarit julistivatkin hänet voittajaksi.
Ampiaistassu ei näyttänyt masentuneen tappiostaan, vaikka varmasti se jonkin verran harmitti.
”Hyvin taisteltu!” sanoin hymyillen, kun kollioppilas asteli takaisin minun ja Aurinkotassun luokse. ”Olit niin lähellä. Mutta kuten sanoit, voittaminen ei ole tärkeää.”
Mäyrätassu oli jälleen ylivoimainen Laventelitassua vastaan taistellessaan. Ei kestänyt kauaakaan kun Mäyrätassun jo ilmoitettiin voittaneen. Hän otti ensimmäisen sijan ja Laventelitassu toisen. Ampiaistassu oli kolmantena, ja ansaitsi joukkueellemme pisteen. Laskelmieni mukaan olimme edelleen kärjessä.
//554 sanaa
