Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin kiitollinen siitä, että matkalla leiriin Kortetuike oli hidastanut tahtiaan ja huolehtinut siitä, että sekä minä että Puh jaksaisimme taivaltaa aina leiriin saakka. Poikani oli ehdottanut tauon pitämistä tai paikan vaihtoa. Vilkaisin kysyvästi vierelläni täristen ja haparoiden kävelevää Puhia, joka pudisteli pienesti päätään.
”Me-mennään vain leiriin”, kotikisukolli naukaisi ääni väristen. Nostin katseeni takaisin edelläni kulkevaan nuoreen soturiin.
”Kiitos tarjouksesta, minäkin pärjään oikein hyvin. Näytä sinä vain tietä”, nau’uin rauhallisella äänellä. Kortetuike räpäytti silmiään ja nyökkäsi.
”Sano heti, jos tahdot vaihtaa paikkoja”, valkoturkkinen kolli pyysi, ja minä vuorostani nyökkäsin.
Puhin saapumisesta Eloklaanin reviirille oli kulunut kaksi auringonnousua. Siinä ajassa Eloklaanissa oli sattunut ja tapahtunut. Sypressikuiske oli synnyttänyt kaksi elävää ja yhden kuolleen pennun, ja yllättäen matkannut itse pian sen jälkeen Tähtiklaaniin. Lisäksi Lehtomyrsky ja Käärmekulta olivat kohdanneet ketun reviirillämme, mutta soturit olivat saaneet ajettua sen pois. Lehtomyrsky tosin oli haavoittunut ja joutunut parantelemaan haavojaan parantajan pesälle.
Saimme olla kiitollisia, ettei kilpikonnakuvioinen soturi tai Käärmekulta olleet päässeet hengestään. Parantajan pesällä alkoi olla kiitettävä määrä kissoja, sillä Puhin ja Lehtomyrskyn lisäksi siellä majailivat myös Haavemuisto ja Varjoliekki. Haavemuisto oli Leimusilmän mukaan henkisesti niin huonossa kunnossa, ettei hänestä ollut soturin tehtäviin. Valkoturkkinen kolli tuntui elävän aivan omissa maailmoissaan, hän kertoili tapahtumia, joita ei koskaan ollut tapahtunut. Tunsin syvää myötätuntoa soturia kohtaan ja rukoilin Tähtiklaania, että he parantaisivat kollin mielen.
Varjoliekki oli edelleen toipilaana kettuhyökkäyksen johdosta. Entisen oppilaani haavat alkoivat jo parantua, oletettavasti hän pääsisi pian takaisin soturin tehtäviin.
Astuin sisään hämärään, yrttien tuoksuiseen parantajan pesään. Sairasaukion neljä vuodetta oli varattu. Puh nukkui omalla vuoteellaan, joka sijaitsi hieman kauempana muista. Muutkin aukiolla olevat soturit olivat nukkumassa, joten pesässä oli aivan rauhallista. Tassutin Puhin luokse ja kosketin hellästi kuonollani tämän otsaa. Kolli säpsähti hereille ja katsoi minua hämillään.
”Huomenta”, naukaisin ystävällisellä äänellä, ”kuinka sinä voit tänään, Puh? Joko uskot, että olisit pian valmis kotimatkalle?”
//Puh?
KP-boosti käytössä
