Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
Kärpäspentu ilmeisesti halusi, että minä pitäisin sen kiven sillä hän työnsi sitä minulle hiljaa. Se oli mielestäni niin suloista. Hän lahjoi minulle kauniin kiven jonka löysi. Kai tämä tarkoitti sitä, että hän piti minusta, eikä ajatellut minun olevan huono emo!
Ehdotin tyttärelleni, että siirtyisimme sisään, koska ulkona alkoi olla viileä ja tuuli pörrötti pennun turkkia rajusti. Pennun turkki ei muutenkaan ollut erityisen hyvä pitämään kylmää ja tuulta enkä halunnu, että Kärpäspentu jäätyisi ulkona täysin. Kai häntä ei myöskään sisälle siirtyminen haitannut, koska hän siirtyi sisään ja kiehnäsi selkäänsä maahan. Siirryin hänen luokseen ja kutittelin häntä kuonollani hieman vatsastaan, jota hän oli pesemässä.
Kuljetin samalla myös tyttäreni antaman kiven ja asetin sen petimme vierelle. Siinä se saisi muistuttaa minua tästä hetkestä ja elämäntilanteesta. Ehkä siirtäisin sen myöhemmin myös mukanani sotureiden pesään, kun muuttaisin takaisin sinne?
“Haluaisitko, että kerron sinulle tarinan siitä, miten olin mukana pelastamassa Eloklaania Kuolonklaanin ilkeiltä kissoilta? Vai onkohan se liian jännittävä tarina vielä sinulle…?” kysyin ja katsoin mustaturkkista pentua hellästi. En halunnut antaa hänelle painajaisia ilkeistä Kuolonklaanilaisista, jotka yrittivät vallata ja tuhota Eloklaanin.
//Kärpsy <3
