Kärpäspentu
Kirjoittaja: Saaga
“Kärpäspentu, sinä olet ihan hassu! En oikeasti uskonut, että uskaltaisit syödä sen madon!” Sielupentu naukui niin kovaa, että korvia särki. Tuijotin edelleen samaa kohtaa maassa ja nuoleskelin madon limat pois huulistani.
“Minä en sitä kyllä olisi syönyt! Madot ovat iljettäviä ja tuoresaalis on paljon parempaa!”
“Sielupentu! Kärpäspentu! Mitä ihmettä te teette! Mitä sinä Kärpäspentu söit?!” emon hätääntynyt ääni sai minut kääntymään ympäri. Naaraan tuima katse säikäytti minut ja yskäisin hieman. Sielupentu tuhahti takanani.
“Kärpäspentu söi madon!” Sielupentu jatkoi rallatteluaan. Käärmekullan terävä henkäys sai minut astumaan hitaasti taaksepäin. Emo oli todella vihainen!
“Kärpäspentu söi mitä!?” hän kysyi. Oliko emolla kaikki hyvin? Miten hän ei ollut jo kuullut. Tuijotin emoa silmät tavallisen Kärpäspentumaisen suurina.
“Madon”, Sielupentu toisti jo monetta kertaa. Tuijotimme emon kanssa toisiamme kilpaa. Joko hän ymmärtäisi? Olin rohkea ja olin haussu!
“Miksi ihmeessä hän niin teki?” emo kysyi miltei huutaen. Korvani lumistuivat.
“Koska hän ei ole pelkuri ja todisti sen minulle”, Sielupentu totesi ja katsoi minuun ylpeänä. Ylpeä katse sai minut riemastumaan. En ollut koskaan nähnyt toisen kissan silmissä tuollaista ylpeyttä, kun hän katsoi minua. Korvani ponnahtivat riemukkaasti pystyyn, mutta suuni pysyi neutraalina ja silmäni hyvin isoina.
“Eli sinä teit tämän? Sielupentu. Sielupentu, Kärpäspentu voi saada siitä madosta jonkin pahan taudin tai loisia! Kissat eivät syö matoja, eikä sinun tulisi rohkaista tytärtäni tekemään sellaista! Tiesinhän, että et osaa muuta kuin aiheuttaa ongelmia. Tulehan, Kärpäspentu. Mennään Leimusilmän puheille. Hän osaa varmasti auttaa”, Käärmekulta pauhasi. Sielupentu näytti nyt myös vihaiselta. En osannut muuta tehdä kuin tapittaa toimettomana kahta huutavaa kissaa. Melkein näin kuinka puna levisi molempien kasvoille.
“Ei! Kärpäspentu ei lähde mihinkään! Miksi sinun pitää pilata leikkimme! Se oli vain viaton mato! Sitä paitsi, mitä Leimusilmä asialle mahtaisi? Emmehän edes tiedä, jos mato muutenkaan vaikuttaisi Kärpäspentuun. On turhaa vaivata parantajaa koko ajan typerillä huolillasi. Kärpäspentu on kunnossa!” Sielupentu puolusteli itseään.
“Hyvä on. Kärpäspentu, päätä sinä. Haluatko ennemmin jäädä Sielupennun kanssa vai lähteä minun matkaani?” Käärmekulta vastasi haastaen pentua vieläkin. Miksi emo oli tuollainen? Miksi hän huusi uudelle ystävälleni, jolle olin juuri näyttänyt olevani hassu ja rohkea ja vaikka mitä muuta! Peruutin Sielupennun viereen ja iskin takapuoleni maahan niin, että hiekka pöllähti. Käärmekulta näytti tuohtuneelta.
“Kärpäspentu! Olen emosi! Tiedän, mikä sinulle on parhaaksi”, emo huusi. Hänen silmissään oli sekalainen katse. En halunnut olla vihaisen emon kanssa. Mieluummin olisin kivan Sielupennun kanssa.
//Sielu?
