Rusakkopentu
Kirjoittaja: Saaga
“Pörriäistassu! Pörriäistassu!” hihkuin miltei ilmaan lentäen silkasta innosta. Oppilas oli juuri tullut harjoituksista suussaan jänis. Ihmettelin sen kokoa ja sitä miten kolli oli oikein onnistunut nappaamaan niin hienoa saalista.
“Saitko tuon ihan itse?” tivasin vaativasti terävällä äänelläni. Pörriäsitassu laski jäniksen suustaan käpäliensä juureen.
“Kyllä vain, mutta pistäisitkö suutasi hiukan soukemalle”, tummaturkkinen kolli sähähti sanansa ulos suustaan jopa terävemmin kuin minä. En kuitenkaan välittänyt soturioppilaan ilkeydestä, vaan seurasin tätä, kun hän nosti jäniksen takaisin suuhunsa ja lähti raahaamaan sitä tuoresaaliskasalle, josta se varmasti jaettaisiin jollekulle onnekkaalle.
“Mistä nappasit sen? Voitko opettaa minulle kuinka jänikset saa kiinni?” vaadin kovaäänisesti, “Kuka sinun mestarisi on? Hän on varmasti todella hyvä soturi, kun on opettanut oppilaansa nappaamaan jäniksen!”
Sana sanalta innostukseni kasvoi ja niin myös äänenvoimakkuuteni. En kuitenkaan ehtinyt ihan huutamistasolle, kun olimme jo tuoresaaliskasan luona. Kolli tiputti saaliinsa sen päälle ja katsahti minuun hyvin ärsyyntyneen näköisenä. Hymyilin tuskastuttavan leveästi kollille, jota ei näköjään kiinnostanut pätkääkään puhua minulle. Hän saisi kyllä luvan vastata, koska minulle ei sopinut ryttyillä!
//Pörri?
