Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Mitä nyt on sattunut?”
Korppitassun ryhti lysähti ja hän näytti yhtäkkiä kovin voimattomalta ja väsyneeltä. Minun kävi häntä vähän sääliksi, sillä en ollut koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena.
”Minusta ei tule ikinä soturia”, laikukas oppilas sanoi lannistuneena. Räpäytin silmiäni hieman kummastuneena.
”Totta kai sinusta tulee soturi. Ei Mesitähti jättäisi sinua oppilaiden pesälle mätänemään, vaikka sitä henkilökohtaisesti pyytäisitkin”, naukaisin ja tuuppasin ystävääni hennosti kylkeen tassullani. Petyin vähäsen, kun en onnistunutkaan nostattamaan hymyä tuon huulille.
”Minä mokasin tänään tosi pahasti harjoituksissa. Hallavarjo ei koskaan päästä minua soturiksi, jos en onnistu voittamaan häntä edes helpotetussa harjoitustaistelussa.” Korppitassu roikotti päätään ja katsoi alas tassuihinsa. Minusta tuntui pahalta nähdä hänet niin huonona, enkä löytänyt oikeita sanoja lohduttaakseni häntä.
En kuitenkaan ehtinyt murehtia pitkään, kun tunsin yhtäkkiä jonkun iskeytyvän selkääni vasten. Pompahdin pystyyn ja käännyin katsomaan kahta pentua, jotka nujakoivat maassa keskenään. Korppitassukin oli lopettanut murjottamisen ja keskittyi nyt seuraamaan kaksikon painiottelua.
Vaaleanruskea kollipentu tömähti uudemman kerran minua vasten. Vasta nyt hän ja tämän seurassa ollut kyyhkynharmaa naaraspentu tajusivat minun ja Korppitassun läsnäolon. Pennut irrottautuivat nopeasti toisistaan ja jäivät toljottamaan meitä silmät suurina. Korppitassu astahti vierelleni ja katsoi pentuihin lievästi huvittuneen oloisena.
Tunnistin pennut Vadelmapennuksi ja Tuulipennuksi. Molemmat löytöpentuja, jotka oli tuotu vasta vähän aikaa sitten klaaniin. He saivat asua Aurinkokajon ja tämän pentujen kanssa pentutarhalla, kunnes olisivat tarpeeksi vanhoja oppilaiksi.
”Kuka sinä olet?” Vadelmapentu kysyi ja räpytteli kiivaasti vaaleanvihreitä silmiään katsoessaan minua. ”Tai sinä?” Hän siirsi katseensa vieressäni seisovaan Korppitassuun.
”Minä olen Hiilihammas, ja tässä on ystäväni Korppitassu”, sanoin ja nyökkäsin Korppitassun suuntaan. Naaras huiskaisi häntäänsä ikään kuin vahvistaakseen olevansa kissa, joksi olin hänet äskettäin esitellyt, muttei sanonut mitään.
”Oletteko te sotureita?” Tuulipentu kysäisi vuorostaan.
”Minä olen, mutta Korppitassukin saa varmasti pian oman soturinimensä”, sanoin ja toivoin, etten loukannut ystävääni vastaamalla hänen puolestaan. Odotin kovasti sitä, että hänetkin nimitettäisiin soturiksi, ja sitten saisimme tehdä yhdessä kaikkia niitä asioita, jotka oli meitä tähän asti kielletty, kuten leiristä yksin poistuminen ilman mestarin valvontaa. Olin toki ehtinyt haaveilla jo oman oppilaan koulutuksesta, ja toivoin todella, että oppilaani löytyisi joko Aurinkokajon pennuista tai uusista löytöpennuista.
Samassa sain loistavan idean, jolla saattaisin onnistua ehkä nostattamaan Korppitassun mielialaa.
”Haluaisitteko pelata jotain peliä? Vaikka piilosta tai sammalpalloa?” ehdotin pennuille ja Korppitassulle, joka kurtisti kulmiaan. Vastasin hänen kysyvään ilmeeseensä virnuillen. Ajattelin, että naaraan olisi hyvä saada ajatuksensa muualle epäonnistuneista harjoituksista.
//Korppi tai pennut?
//377 sanaa
