Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökkäsin vastaukseksi Kortetuikkeelle, sillä puhuminen pelotti minua. Huohottaminen teki aina huonoa kurkulleni ja sai sen käheäksi. Pelkäsin, että kun avaisin suuni en saisikaan sanottua mitään tai vielä pahempaa ääneni kuulostaisi aivan typerältä!
Koitin karistella kurkkuani hieman, mutta en uskaltanut tehdä sitä kovin kovaäänisesti Kortetuikkeen vieressä. En muutenkaan oikein ollut ihan varma mitä minun kuului nyt tehdä. ‘
Annoin hengitykseni ottaa oman rytminsä ja tunnustelin vähän kihelmöiviä käpäliäni. Ehkä verenkierto palaisi niihinkin nyt rauhallisen hengityksen yhteydessä. Kiristin hieman häntääni käpälieni päälle ja räpyttelin pari kertaa silmiäni.
Pääni oli edelleen hieman pyörällä tunteiden ryöppyämisestä sillä tavoin, mutta Kortetuikkeen läsnäolo – vaikka olikin hieman pelottavaa – tuntui saavan minut palautumaan nopeammin.
“Kortetuike, Varpulaulu”, Korpikaste naukaisi suunnatessaan meitä kohti leirin toiselta puolelta. Vatsassani muljahti pettymyksen tunne. En olisi halunnut siskoni tunkevan väliin juuri silloin, kun pitkästä aikaa sain viettää aikaa Kortetuikkeen seurassa, mutta nyt asialle ei ollut enää mitään tehtävissä.
“Hei, olinkin juuri aikeissa tulla etsimään sinua. Olisi pian aika lähteä sovittuihin harjoituksiin Sielutassun kanssa”, Kortetuike naukui hilpeästi. Hän näytti todella heränneen kunnolla iloonsa, kun sisareni tuli paikalle.
Nielaisin pohtien omaa rooliani meidän kolmen välisessä dynamiikassa. Olin perjaatteessa vain riippakivi, johon Kortetuike oli itsensä sitonut. Ehkä hän oli edelleen vierelläni vain, koska tunsi sääliä minua kohtaan.
Katsoin Korpikastetta, joka näytti tyytyväiseltä saadessaan Kortetuikkeen jakamattoman huomion itselleen. Minua kivisti ajatus harjoituksista sisareni ja Kortetuikkeen kanssa, mutta halusin kuitenkin lähteä. Ehkä voisin olla jotenkin avuksi ja… sitä oli hankala myöntää, mutta elättelin pientä toivoa siitä, että Kortetuike valitsisi minut siskonsa yli ja juttelisi vain minulle.
//Korte, Korpi?
