Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Pitäisikö sinun keskittyä omaan elämääsi hieman enemmän? Olet kokoajan hyysäämässä minua, enkä edes ole pyytänyt huolenpitoasi.”
Varpulaulun ääni kummitteli mieleni laitamilla. Olin käynyt viimeisintä keskusteluamme läpi pääni sisässä jo moneen kertaan, skannannut mieleeni painunutta kuvaa kollin kasvoista ja ilmeestä tuona hetkenä. Se oli ollut… tympääntynyt? Hankala sanoa varmaksi, sillä heti nuo sanat sanottuaan soturi oli noussut vierestäni ja jättänyt minut yksin soturien pesään.
Olinko ollut liian röyhkeä ja ajattelematon tuppautuessani auttamaan häntä niin paljon vapaa-ajallani? Se oli totta, että ystäväni ei ollut koskaan pyytänyt sitä. Mitä jos olin koko tämän ajan ollut hänelle enemmän vain haitaksi kuin hyödyksi, vaikka tarkoitusperäni olivatkin olleet hyvät?!
Näitä ajatuksia minun oli täytynyt lähteä selvittämään ulos yksinäni illasta. Olin haahuillut pitkin metsiä pohdiskellen omaa käytöstäni ja sen mahdollisia seuraamuksia. Minun ei missään nimessä ollut ollut tarkoitus turhauttaa Varpulaulua jatkuvalla läsnäolollani.
Löysin lopulta itseni leirin takaa joen rannasta. Lehtikato teki tuloaan, mutta vesistöt eivät olleet vielä jäässä. Jos vesi ei olisi ollut niin hyistä, olisin saattanut pulahtaa siihen virkistyäkseni. Nyt kuitenkin saatoin katsella sen pinnasta heijastuvia tähtiä, joita ympäröivä pimeys tuntui korostavan erityisesti tänä iltana. Unohduin katselemaan niitä rannalle toviksi, samalla esittäen pyynnön esi-isilleni: *Auttakaa ystävääni toipumaan koettelemuksistaan, jotta hän voisi taas nauttia elämästä.*
Kun vilu alkoi kaluta luitani, käännähdin takaisin leirin suuntaan. Matka takaisin ei ollut pitkä, mutta ehdin uppoutua ajatuksiini sen verran syvälle, että en aluksi huomannut sisäänkäyntitunnelin vieressä istuvaa hahmoa. Säpsähdin hieman ja yritin tarkentaa katseeni siroon, tummaan kissaan, jonka silmät kiiluivat kuin kaksi lampea, joista täysikuu heijastui.
“Iltaa, Kallahämy”, tervehdin kohteliaasti ja nyökäytin naaraalle pienesti päätäni. “Anteeksi, en huomannutkaan teitä. Taidatte olla yövartiossa?”
Kallahämy oli vastikään saanut soturinimensä liityttyään Eloklaaniin virallisesti. Minusta oli hienoa, että naaras oli löytänyt paikkansa täältä. Emme olleet vielä jutelleet kuin satunnaisia kertoja partioissa, joten minusta tuntui luontevammalta teititellä tätä toistaiseksi.
//Kalla?
