Villisielu
Kirjoittaja: Tipu
Naaras kysyi minkälaista oli olla kunigatar. Noh, mitä siitä sanoisi? Pohdin asiaa hetken, sillä oma kunigatar elämäni ei ollut aivan normaaleimmasta päästä. Niin, no, ajan riittävyys, pesähulluus, ja oma puuttuva aika.
”Rauhallista, riittää omaa aikaa”, Tokaisin, katsoen pentuani. Olihan se toli kyseenalaista, mutta jos olisin halunnut olisin voinut vain jättää pennun vain huitteille ja tehdä mitä huvittaa. Olihan Mäntyviiksi silti puolellani, vaikka kyseenalaisti menoja harvinaisen usein. Tokin kaipasin sorturin elämää, sitä tekemisen määrää, mutta en niin paljon etten voisi kasvattaaa Mustikkapentua. En todellisuudessa omannut Karhumyrskyn kanssa pentuja, ehkä kun Mustikkapentu pääsisi oppilaaksi voisimme ajatella toista pentuetta? Olihan nyt liian aikaista. Pikkukaaos oli tietääkseni klaani peräinen, sekä naaras oli minua vanhempi, en tiennyt muuta toisesta. Oliko hän koskaan tullut juttuun kumppanini kanssa, saati puhunut hänelle?
”Haluaisitko sinä perhettä?”, Kysyin. Asiaa pidettiin melkein joka soturin velvollisuutena hankkia pentuja perhe ja muuta, minä pisin asiaa vain typeränä että jokaisen pitäisi muka olla pentujen emo, jokainen saisi mielestäni päättää halusiko liikkuvia ja puhuvia pörrökasoja jalkoihinsa ilman että häntä tuomittaisiin. Tuhkajuova näytti siltä ainakin ettei häntä voinut vähempääkään kiinnostaa pentujen kasvatus tai näille osoitettava emon rakkaus. Tai siis, se emon rakkaus tuntui puuttuvan kokonaan pelistä. Miksi pennut kunnioittivat moista? Minä tosin en kunnoittanut lainkaan vanhempiani, sillä miksi kunnioittaa kissoja jotka eivät koskaan käyttäytyneet kuin emo ja isä, ei veresi ja sen alkuperä loppujen lopuksi mitään merkinnyt. Olisi hauskaa joku päivä törmätä emooni ja isääni, sekä kysyä mitä noilla päässä liikkui kun tekivät minulle moisen tempun.
//240 sanaa
//Pikku?
