Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjaharhan kysymys oli hyvin mielenkiintoinen, sillä tiesin, että Pohjaharhaa mallikkaampaa soturia saattoi vain etsiä. Tiesin myös, että muutkin soturit yrittivät parhaansa ja keskittyivät velvollisuuksiensa suorittamiseen parhaan kykynsä mukaan, mikä ei kuitenkaan ilmeisesti ollut hänelle tarpeeksi hyvä. Nuoren kollin vilpittömään kysymykseen olikin siis varsin haastava vastata.
”Olen varma, että kaikki muutkin tekevät parhaansa yrittäessään suoriutua soturin tehtävistään. He kyllä suhtautuvat tehtäviinsä tosissaan, mutta ehkä eivät kuitenkaan ihan niin tosissaan kuin sinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heitä kiinnostaisi olla hyviä sotureita”, mau’uin maltillisesti ja annoin puhuessani katseeni vaeltaa leirissä. Tunsin Pohjaharhan katseen turkissani ja siirsin huomioni jälleen häneen. ”On hyvä, että otat velvollisuutesi niin tosissaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että me kaikki olemme vain kissoja, emmekä kaiken aikaa voi antaa parastamme ja suorittaa täysillä. Tarvitsemme toisten kissojen seuraa sekä vapaa-aikaa toteuttaa itseämme, jotta soturin tehtävät sujuisivat paremmin.”
Pohjaharha näytti siltä, kuin olisi käynyt tarkasti mielessään läpi kaikkea sitä, mitä olin juuri hänelle sanonut. Harva nuori kissa olisi yhtä perusteellisesti jaksanut keskittyä kuuntelemaan vanhemman soturin horinoita. Tai no olihan minulla toki enemmän kokemusta kuin Pohjaharhalla, mutta en minä sentään niin vanha ollut.
”Ehkä sinun kannattaisi yrittää hankkia ystäviä ja kysellä heiltä henkilökohtaisesti, miksi he eivät ota soturiutta yhtä ’tosissaan’ kuin sinä”, ehdotin ystävällismielisesti ja hymyilin entiselle oppilaalleni. Hän oli aina ollut kovin uuttera oppilas, ja nyt kun hän oli soturi, minua huolestutti, että hän jäisi paitsi kaikista pienistä elämän ihmeistä, koska oli liian uppoutunut velvollisuuksiinsa.
//Pohja?
//233 sanaa
