Ampiainen
Kirjoittaja: Syreenisumu
”Kultaseni! Olen niin tosi ylpeä sinusta ja halusin kertoa, että rakastan sinua!” emoni naukaisi heti päästessään luokseni.
”Kiitos emo mutta minä kyllä tiesin sen jo”, nauuin vaivautuneena. Sypressikuiske ei kuitenkaan vastannut vaan nuolaisi minua hymyillen iloisena. Silmäni välähtivät huvitunenaa. Käänsiin katseeni oppilaiden pesällä aterioivaan nopsatassuun.
*Taidan tykkätä hänestä?* Ajattelin mielessäni.
”Mitä nyt kultaseni?” Sypressikuiske uteli. Pudistelin päätäni emolleni.
”Ei mitään”, tunsin että olisin huijannut emoa mauuin. Heilutelin häntääni edes takaisin ja ehdotin että söisimme riistaa yhdessä.
”Ehkä Aurinkoroihu haluaisi syödä myös kanssamme?” Naukaisin. Sypressikuiske nyökkäsi ja jäi odottamaan minua.
”Hei aurinkoroihu! Haluatko syödä minun ja emon kanssa?” Kysyin isältäni hymyillen. Kolli nyökkäsi ylötyneenä ja seurasi minua tuoresaliskasalle ja kysyi minun puolestani saimmeko syödä jotain ja kuolonklaanin kissa nyökkäsi minulle. Napasin nopeasti tuoresaliskasasasta jo vähän vanhan ja nuhjuisen oravan. Tassutin vikkelästi loikkien emoni luo aurinkoroihun perässä. Pudotin oravan maahan ja annoin vanhempieni syödä ensin mutta kuitenkin lopulta aloin syödä heidän kanssaan saamaan aikaan. Kun olimme syöneet aloimme puhumaan vähän kaikesta.
”Mitenköhän sädetassulla on mennyt käärmekullan kanssa?” Sypressikuiske mieti.
”Minun kuulemani mukaan hyvin”, maun ”he ovat tälläkin hetkellä jossakin Metsällä”, mauin
