Muurahaistassu
Kirjoittaja: Soturikissa
Oma mestarini retutti minua taaksepäin siskostani, sillä olin juuri hyökännyt hänen kimppuun. Katsahdin ylös, ja näin Sädesäihkeen vihaisen ilmeen. Sitten katsoin siskooni murhaavalla katseella sillä hän katsoi minuun päin ja vaikutti nauravan, hän saisi vielä kokea kynteni turkissaan monta kertaa!
”Et voi käydä toisen oppilaan kimppuun noin vain”, Sädesäihke murisi korvaani vihaisesti, vaikkakin se oli turhaa. Tiesin että olin tehnyt oikein, satutin häntä samalla tavalla kuin hän satutti minua. Sitten Rusakkotassun mestari Uskolintu vieläpä heitti minulle ja Sädesäihkeelle negatiivisen kommentin lähtiessään. Katsoin häneen kävellessään poispäin ja puhuen oppilaalleensa, sihahdin vaikkakaan hän ei varmaan kuullut sitä. Toisaalta niin oli varmaam parempi minulle.
”Muurahaistassu kuules. Sinä et missään nimessä saa satuttaa toista oppilasta, etenkään siskoasi tuolla tavalla ilman lupaa! Ymmärrätkö, mitä olisi voinut tapahtua jos olisit huitaissut ohi? Hän olisi voinut menettää näkönsä.” Sädesäihkeen paras argumentti oli siskoni näön menetys. Se oli aika raukkamaista sillä halusin jopa että hän menettäisi vaikka kaikki aistinsa, niin olisin aina automaattisesti häntä parempi.
”Sitten kun olen keskustellut loppuun kanssasi, tulen keskustelemaan tästä Uskolinnun kanssa vakavasti harkiten, voiko sinua enää päästää samoihin harkoituksiin minkään oppilaan kanssa ja sinä menet heti pytämään anteeksi siskoltasi.” Sädesäihke näytti edelleen vihaiselta, onneksi hän oli jo leppynyt hieman eikä vaatinut minua esimerkiksi siivoamaan klaaninvanhimpien likaisia turkkeja.
Kävelin hitaasti leiriä kohti Sädesäihkeen vieressä, ehkä olin tehnyt väärin hänen mielestä, mutta en ikimaailmassa pyytäisi anteeksi typerältä Rusakkotassulta. Minun olisi pitänyt vain lyödä siskoani ensin kynnet esillä, siten olisin voinut väittää pitäneeni ne vahingossa taisteluvalmiina. Nyt menetin myös taisteluharjoitukset muutamaksi päiväksi, sillä Sädesäihke ei halunnut ilmeisesti tehdä hyviä sotureja tähän klaaniin.
”Menehän pyytämään Rusakkotassulta anteeksi”, Sädesäihke ohjasi minua hännällään parantajien pesää kohti.
Yritin löytää häntä katseellani ja huomasin hänet kävelemässä poispäin parantajien pesältä.
”Heipähei, mites sinulla menee?” Lähestyin Rusakkotassua mahdollisimman uhkaavasti.
”Sinä satutit minua!” Rusakkotassun ääni kuulosti pentumaiselta omiin korviini.
”Ja sinä saat kokea paljon enemmän, mikäli et tee niinkuin haluan.” Naaras perääntyi hieman taaksepäin. ”Saat luvan kertoa kaikille, miten pyysin sinulta anteeksi ja kaduin tekoani. Muuten et ehkä koskaan enää näe rakasta Uskolintuasi”, murinani ei kuulunut kuin juuri ja juuri siskoni korvaan. Näytin hampaitani ja peräännyin hieman antaakseni tilaa Rusakkotassulle, sillä muutama muu kissa oli tullut hieman harmillisen lähelle meitä.
//Ruska?
