Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Toljotin Käärmekultaa hetken typeränä kunnes tajusin seurata häntä.
“Jänöpentu ja Säihkepentu, ööh… minulla on tärkeä asia hoidettavana ilmeisesti. Leikitään myöhemmin”, naukaisin ennen kuin lähdin. Seurasin toveriani ulos leiristä. Hän johdatti meidät syvälle lumen täyttämään metsään ennen kuin edes avasi suutaan.
“Mietit varmaan, miksi olemme tällä”, Käärmekulta naukui johdattelevasti. En oikeastaan.
“Mietin, että saatko olla ulkona jo haavojesi puolesta. En halua, että sinuun sattuu turhaan”, naukaisin ja vilkaisin nopeasti Käärmekullan turkkia. Haavat eivät olleet oikein enää pahan näköisiä mutta ne näyttivät kuitenkin aika ikäviltä.
“Älä siitä huoli”, Käärmekulta totesi äkäisesti. Hän ei selvästikkään pitänyt hössötyksestä.
“Äsh… en vain halua, että joudut pidemmäksi aikaa parantajalle, siinä kaikki”, vastasin. Itse en kestäisi, jos joutuisin virumaan parantajalla kuu tolkulla.
“Riittää jo”, Käärmekulta ärähti nyt vihaisemmin. Pistin suuni kiinni. Ilmapiiri muuttui hetkessä vaivaantuneeksi. Vääntelin häntääni.
“Anteeksi, en tarkoittanut sitä mitenkään säälimismielessä”, naukaisin ja katsoin ystävääni varovaisesti. Naaras oli ymmärrettävästi hössötystä vastaan. Tämä halusi näyttää kuinka vahva oli. Hän oli niin upea kissa.
//Käärme?
