Huurretassu
Kirjoittaja: Dodock
Istuskelin leirin reunoilla toivoen kipeästi tekemistä. Kun olin tullut tänne, Oli ollut kokoajan opeteltavaa ja puhuttavaa, Kun taas nyt ei ollut mitään. Minut oli nimetty juuri oppilaaksi. Huurretassuksi. Se kuulosti hyvälle. Halusin jotain tekemistä, Olin yrittänyt parin kissan kanssa jutella, Joiden nimiä en muistanut yhtään, Kuten nytkään. Katsoin ympärilleni. Tunnistaisin kissajoukosta kunnolla vain Mahlahallan, ”mestarini”. Hän vaikutti mukavalta kollilta. Voisin jopa yrittää etsiä hänet täältä. Ja niin aloin etsimään epätoivoisesti outojen ”klaanikissojen” keskellä yhtä kollia. En uskaltanut kysyä keneltäkään apua, Koska pelkäsin että he pitäivisivät minua tyhmänä ja avuttomana. Lopulta löysin Mahlahallan.
”Ööhh..Hei…Voisimmeko..” En osannut edes puhua. Ryhdistäydy Huurretassu! Kermanvärinen kolli katsoi kysyvästi vihreillä silmillään.
”Siis harjoituksiin, Joista joku mainitsi?” Selitin hieman hätääntyneenä. Entä jos teenkin koko asian väärin?
”Tuo kuulostaa hyvältä! Mitä haluaisit harjoitella?” Mahlahalla otti tyhmyyteni rauhallisesti.
”Saalistusta mieluiten.” Sanoin napakasti, Se kuulosti hauskalle.
Kermanvärinen kolli nyökkäsi ja päätimme lähteä heti harjoittelemaan.
Matkalla jäin miettimään oliko saalistus vaikeaa. Emo ei ainakaan antanut meidän Oksan kanssa tehdä sitä kunnolla . Sitä ei olisi kannattanut ajatella, Heti tuli paha olo ja huonot muistot mieleen. Olin jo kysyä että voidaanko mielummin mennä takaisin leiriin, Mutta oli ryhdistäydyttävä.
”Onko saalistus vaikeaa?” Kysyin uteliaana. Entä jos se olikin kaikista vaikeinta? Mutta ei ainakaan pienenä se ei tuntunut siltä,Mutta se on toki erilaista kuin oikea saalistus. Jos se oli kaikista hankalinta, olin varmasti kollin mielestä täysi hiirenaivo.
Mahlahalla lupaili että se ei ole kovin vaikeaa, Kun oppii. Epäilin siltikin, Sehän on toki helppoa soturin silmissä, Kun taas minä olin vasta pahainen oppilas.
//249 sanaa, Ei laatutakuuta.
