Sielupentu
Kirjoittaja: Käärmis
En rupatellut kamalan kauaa enää Tupsutassun kanssa, koska oppilas lähti tekemään tylsimpiä oppilaiden velvollisuuksia ikinä, auttamaan klaaninvanhimpia ja kuningattaria. Hän kysyi myös minulta, jos olisin halunnut liittyä hänen seuraansa, mutta ennemmin lähdin seikkailuille leirissä kuin vaihtamaan alusia ja raahaamaan saalista muille. Ei sillä, ettenkö olisi arvostanut heitä kissoina, mutta en vain oikein jaksanut lähteä tekemään mitään sellaista.
Lähdin itsekseni harhailemaan leiriin ja pyörimään aina kenenkin riesana, kunnes minut ajettiin takaisin pentutarhalle rauhoittumaan ja lepäämään. Ei minua väsyttänyt, mutta tiesin paremmin kuin kinata vanhempien kissojen kanssa.
Näin Kärpäspennun, joka puuhasteli jotain itsekseen pentutarhalla. Hyvä määrä pennuista oli ulkona, koska siellä oli hieno keli leikkimiseen, mutta naaras oli emonsa seurassa pentutarhalla. Minusta ajatus oli masentava, joten päätin mennä naaraan luokse.
“Hei, Kärpäspentu! Haluaisitko tulla leikkimään kanssani?” kysyin mustalta pennulta ilahtuneena. Hän ei saanut kuitenkaan tilaisuutta edes avata suutaan, kun Käärmekulta jo puhui hänen puolestaan.
“Ei! Kärpäspentu pysyy täällä, missä minä voin vahtia häntä”, Käärmekulta naukaisi pikaisesti ja katsoi minua tiukasti. Mitä minä olin muka taas tehnyt!?
“Miksi! Hänkin varmasti haluaisi tulla! Et voi pakottaa häntä eristäytymään muista pennuista ja olemaan yksin!” intin vastaan. Halusin vain leikkiä hänen tyttärensä kanssa, oliko se liikaa pyydetty?
“En halua, että hänelle käy mitään!” kuningatar sanoi hammastaan purren. Hän katsoi minua hieman kummasti. Oliko hän ehkä hieman syyllisyydentuntoinen?
“En minä häntä satuta. Lisäksi, voit aina tulla katsomaan hänen peräänsä. Emme me sinua estäkään”, tokaisin. Käärmekulta vilkaisi minua ja sitten tytärtään ja huokaisi syvään.
“Hyvä on. Tämän kerran”, hän myöntyi lopulta. “Mutta jos mitään tapahtuu, Kärpäspentu ei poistu kanssasi pesästä ennen kuin on jo oppilas!”
“Selvä homma. Alahan tulla!” kutsuin Kärpäspentua, enkä oikeastaan edes varmistanut tuliko hän mukanani. Loikin vain leirin lävitse innoissani. Maa oli hieman kostea, joten yöllä oli selvästi satanut.
Pysähdyin kuin seinään, kun huomasin maassa jotain kiinnostavaa. Katseeni pysyi tiukasti siinä ja lähestyin sitä varovasti sekä nuuhkaisi sitä. Hyi mikä lemu!
“Kärpäspentu tule katsomaan!” huudahdin toiselle pennulle lapani ylitse.
//Kärpänen?
