Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Aurinko oli pian korkeimmillaan, mutta minä makasin yhä pesässäni. Edellinen yö oli mennyt harjoituksissa Omenatassun kanssa, jonka vuoksi unet olivat venähtäneet turhan pitkiksi. Olin jo siistinyt turkkini ja valmistauduin astelemaan pääaukiolle muiden kissojen seuraan. Ehdin kuitenkin vain pois vuoteeltani, kun kuulin äänen Litteäkiven alla sijaitsevan pesäni ulkopuolelta.
”Mesitähti, oletko siellä?” puhuja oli Harhatassu, yksi Eloklaanin oppilaista. Työnsin pääni ulos pesästä ja kohtasin oppilaan siniharmaan katseen. Kolli ei vältellyt katsettani, vaan katsoi minua suoraan omiin silmiini. Oppilaan ilme oli vakava.
”Onko jotakin sattunut, Harhatassu?” kysyin rauhallisella äänellä. Valkea kolli teki minulle tilaa, jotta pääsin kokonaan pääaukion puolelle. Istahdin tuota vastapäätä.
”Tapasin Kuolonklaanin rajalla kissan, joka kertoi olevansa Kuolonklaanista. Hän sanoi haluavansa liittyä Eloklaaniin”, Harhatassun sanat saivat minut säpsähtämään. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuolonklaanilainen oli liittynyt klaaniimme, mutta olin siitä huolimatta yllättynyt.
”Missä tämä kissa nyt on?” kysyin vakavana. Harhatassu viittoi hännällään kohti leirin uloskäyntiä.
”Hän odottaa leirin ulkopuolella”, kolli ilmoitti ja lähti johdattamaan minua kohti piikkihernetunnelia. Annoin katseeni kiertää kerran leirin ympäri, ennen kuin astuin oppilaan perässä ulos leiristä johtavaan hämärään piikkihernetunneliin.
Leirin ulkopuolella tosiaan oli joku. Kermanvärinen kollikissa seisoi suuren kiven takana ja kohtasi nopeasti katseeni. Kissa painoi päänsä pienesti alas, ilmeisesti osoittaakseen kunnioitusta.
”Kiitos, että suostuit tapaamaan minut. Olen Mahlahalla Kuolonklaanista, ja tahtoisin liittyä Eloklaaniin”, kollin vihreä katse nousi maasta nopeasti minuun. Kissa vaikutti vilpittömältä ja rauhalliselta. En muistanut nähneeni kissaa koskaan Kuolonklaanissa siellä käydessäni. Usein siellä käydessäni katseeni kohdistui kissoihin, jotka vaikuttivat jollain tavalla uhkaavilta tai muuten erikoisilta. Mahlahallan kaltaiset kissat jäivät helposti sellaisessa paikassa huomaamatta.
”Jatketaan keskustelua pesässäni”, sanoin väläyttäen kermanväriselle kollille hennon hymyn, ja viitoin sitten kaksi kissaa perässäni takaisin leiriin.
Harhatassu antoi Mahlahallan mennä ensin. Kun saavuimme pääaukiolle, käännyin oppilaan puoleen.
”Kiitos Harhatassu, että toit vieraamme luokseni. Kun Minttuliekki palaa partiosta, pyytäisitkö hänet pesääni pikimmiten”, naukaisin ja katsoin kiitollisena oppilasta.
”Teen niin”, kolli lupasi nyökäten.
Viitoin Mahlahallan perässäni Litteäkiven alle. Pesä oli hämärä, mutta muutama auringonsäde siivilöityi repaleisen jäkäläverhon lävitse. Pesään mahtui vain korkeintaan neljä tai viisi kissaa kerrallaan. Mahlahalla oli melko tavallisen kissan kokoinen. Sen paksu, keskipitkä turkki sai kollin näyttämään kookkaammalta. Huomasin, miten väsyneeltä soturi näytti. Kissa keinui istuessaan puolelta toiselle, ja sen katse karkasi tyhjyyteen.
”Miksi sinä tahdot liittyä Eloklaaniin?” kysyin saadakseni Mahlahallan huomion. Kolli säpsähti ja siirsi katseensa minuun. Olin aluksi ajatellut odottaa Minttuliekin saapumista, mutta päätinkin aloittaa ilman varapäällikköäni. Hän tulisi paikalle, jos ehtisi.
//Jatkan Mahlalla, mutta myös Minttu tai Harha saa jatkaa 😀
// 385 sanaa
