Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Viherlehden alku oli saapunut luoksemme. Tuuli värisytti viiksikarvoja, ja se tuntui turkilla lämpimämmältä aikoihin, kun viiletin rauhallista tahtia havumetsän siimeksessä. Aurinko loi kirkkaita säteitään puiden oksien välistä, ja ne pääsivät lämmittämään tummaa turkkiani. Viherlehden alku oli oikeastaan ainoa siedettävä aika itse viherlehdessä. Kun sattui omistamaan hyvin paksun turkin, se osasi olla erityisen tukala helteillä. Oikeastaan siihen ei edes tarvinnut varsinaista hellettä. Turkkini takia nautin enemmän kylmimmistä vuodenajoista, mutta lehtikadon vaikeuden ja sen aiheuttamien menetysten vuoksi, en voinut sanoa suoraan nauttivani siitä. Ainakin kohoava lämpötila tarkoitti sitä, että Kuolonklaanin reviirillä vilisti entistä enemmän saalista napattavaksi. Seisahduin isokokoisen kiven juurelle, joka oli vuorautunut kauttaaltaan vihertävällä sammaleella. Sammal oli vielä aamukasteen takia kosteaa, jonka takia ohitin kiven liu’uttaen kylkeäni sitä vasten. Lähtiessäni uudestaan kevyesti ravaamaan eteenpäin tuuli tuntui aiempaa viileämmältä kyljissäni. Lähdin suunnistamaan takaisin leiriin, sillä olin ehtinyt viettämään jo pitkän tovin leirin ulkopuolella. Palasin takaisin suunnilleen samaa reittiä, sillä olin haudannut erään puun juurelle kiinni saamani päästäisen. Se oli ollut jo valmiiksi jollain tasolla hieman vaivainen, joten se oli ollut yllättävän helppo saalis – jopa minulle. Saavuttuani kuusen juurelle aloin kaivamaan maata, ja nappasin päästäisen hampaideni väliin. Lähdin juoksemaan kohti leiriä. Huomasin jonkin ajan kuluttua takanani partion, joka oli jo saavuttamassa minua. Heillä oli huomattavasti nopeampi vauhti. Hämypilvi vaikutti olevan partion johdossa, hänen takanaan pysyttelivät Raparperipistos ja Sinilintu viimeisenä. Sinilintu oli Sähkötuhon sisarus ja hyvin kummallinen sellainen. En ollut ikinä ymmärtänyt tämän turhia harrastuksia, jotka vain veivät aikaa päivästä muilta hyödyllisiltä asioilta. Ei minulla mitään pahaa sanottavaa valkeasta naaraasta ollut, sillä kaikesta huolimatta uskoin Sähkötuhon välittävän hänestä. Sen tähden en voinut itsekään täysin tuomita toista, vaikka hän aika kajahtaneelta aika ajoin vaikuttikin. Hämypilvi lausui pikaisen tervehdyksen kiiruhtaessaan ohitseni, mutta Raparperipistos hiljensi vauhtiaan täsmäämään omaani.
“Olet näköjään saanut jotain kiinni”, mustaoranssi naaras sanoi aavistuksen huvittuneen oloisena. Hymähdin vastaukseksi.
“Missä kävitte?” kysyin mumisten hampaiden ja saaliini välistä. En ollut ihan varma, mihin tämä rajapartio oli määrätty. Raparperipistos työntyi ensimmäisenä piikkihernetunneliin.
“Eloklaanin rajalla”, soturi sanoi ja etsi katseellaan jotakuta leirin hulinasta. Nyökkäsin toiselle pikaisesti jättäen tämän puuhaamaan omiaan. Tuskinpa minulla riittäisi tänään energiaa edes hänelle. Itse suuntasin tuoresaaliskasalle tiputtaen tuoreen päästäisen kasan päällimmäiseksi ja kaivaen alta hieman vanhemman hiiren itselleni. Saakoot joku toinen herkkupalan päästäisestäni. Hiiren kanssa astelin syrjemmälle leiriaukiolta, jotta saisin aterioida rauhassa. Viihdyin parhaiten omassa seurassani, kun ei tarvinnut käyttää aikaa turhanpäiväiseen kuulumisten vaihtoon, mitä näköjään monikin kissa klaanissa harrasti. Kuka jaksoi kuunnella toisen päivän menoja ellei ollut oikeasti tapahtunut mitään tavallisesta poikkeavaa? Ei kiitos sellaiselle. Aloin pohtiessani nakertaa hiirestä paloja suurempaan nälkään. Ei yksi hiiri kauheasti täyttäisi vatsaa, mutta ainakin se pitäisi vähän aikaa nälän loitolla. Minun kokoinen kissa vaati yleensä paljon enemmän energiaa ruuasta. Totta puhuen päiväni olivat alkaneet käydä tylsemmän puoleisiksi. Soturin tehtäviin ei oikein voinut hukuttautua, eikä minulla tällä hetkellä ollut edes oppilasta kaitsettavana. Olisin jopa voinut antaa nyt jo puolikkaaksi kalutun hiiren sille, joka olisi raahannut keskeneräisen oppilaankloppini, Järkäletassun, takaisin koulutettavaksi. No, ehkei tilanne nyt ihan siinä pisteessä ollut. Jotain minä kuitenkin kaipasin, ja uskoin vastauksen löytyvän uudesta oppilaasta. Josko Punatähti jo pian loisi minulle sen mahdollisuuden.
