Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varpulaulun lämmin, värisevä turkki kosketti kylkeäni kevyesti, ikään kuin tunnustellen, miten reagoisin siihen. Olin varonut koskemasta ystävääni peläten, että se aiheuttaisi hänelle vain enemmän ahdistusta, mutta kollin ele osoitti luuloni vääriksi. Niinpä minä uskalsin nojata takaisin ja tuntea hänen kylkensä kiihkeän kohoilun tasaantuvan vähitellen hengityksen rauhoittuessa.
Istuimme paikoillamme hyvän tovin. Minä puhelin hänelle välillä jotakin, ajatellen sen auttavan häntä rentoutumaan. Jossakin välissä Varpulaulun katse käväisi minussa. Hänen katseensa ei ollut enää niin poukkoileva kuin paniikkikohtauksen alkaessa, ja minä tunsin vatsanpohjassani omituista lepatusta katsoessani takaisin hänen sinisilmiinsä. Räpyttelin omia silmiäni hiukan hämilläni ja laskin katseeni alaspäin.
Sitä oli vaikea selittää, mutta samaan aikaan minusta tuntui ihanalta ja kamalalta olla kylki kylkeä vasten Varpulaulun kanssa. Minua häiritsi oma sisäinen sekavuuteni. Miksi kaikki tuntui nyt jotenkin niin erilaiselta Varpulaulun kanssa? Johtuiko se siitä, että emme olleet puhuneet toisillemme pitkään aikaa? Oliko ystävyytemme mennyt jotenkin rikki?
Ajatusteni pelonsekainen vyöry katkesi tuntiessani Varpulaulun liikahtavan vähän vieressäni. “Joko olosi on parempi?” kysyin ystävältäni lempeän tunnustelevasti.
//Varpu?
