Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Nyökkäsin myönnellen Karjuvirneen olevan aivan oikeassa. Kolli valitti lumesta ja lehtikadosta. Lunta oli ihan liikaa. Pörhistellen turkkiani pohdin, mitä sanoa.
“Mitä sinä olet tehnyt tänään?” Karjuvirne kysyi ratkaisten onglemani. Pudistin päätäni.
“En mitään. Leimusilmä sanoi, että minun täytyisi ottaa rauhassa ja, kun kysyin saanko mennä saalistamaan hän vastasi ettei mielellään, kun vasta parin auringonnousun kuluttua, että hän saa tarkistaa eittei sairaus uusiudu tai mitään”, puhuin hiljaisen karhealla äänellä mutta koitin pitää sen mahdollisimman neutraalina loppuun asti vaikka minua oikeasti turhautti todella paljon, etten saanut tehdä mitään. En halunnut myöskään olla äänessä liian kauaa, joten pistin suuni kiinni heti, kun pystyin.
“Toivottavasti riista ei ehdi loppumaan ennen kuin ehdit metsälle”, Karjuvirne leikitteli hieman. Tyrskähdin ja kohautin lapojani.
“En muutenkaan saisi mitään kiinni, joten napatkaa kaikki vain rauhassa. Minä hoidan rajat”, sanoin nopeasti ja heilautellen häntäni päätä edes takaisin. Minua vaivaannutti hieman. En tiennyt mikä siinä oli mutta Karjuvirne vain oli mukavaa seuraa enkä halunnut hänen lähtevän mutten halunnut myöskään myöntää hänelle pitäväni hänen seurastaan.
//Karju?
