Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Yritin pitää Käärmekullasta kiinni mutta tuo päätti, ettänyt oli nälkä. Hän nousi ylös mutta minä hautasin vain pääni tassuihini ja itkin. En päässyt ylös en vain päässyt ylös. Käärmekulta laskeutui takaisin makuusijalle ja silitti minua hännällään.
“En ymmärrä. Sypressikuiske ei ole täällä enää. Tuntuu niin… tyhjältä”, nau’uin nyyhkyttäen. Sammal, johon olin työntänyt naamani söi puolet ääneni voimasta.
“Ei se mitään. Tuo tunne on ihan ymmärrettävä”, naaras naukui. Minua hävetti itkeä näin Käärmekullan edessä. Rakastin häntä niin mutta se ei silti ollut helppoa. Koitin lopettaa mutta en pystynyt. Lysähdin vieläkin syvemmälle pesään. En vain jaksanut enää.
“Kaipaan häntä jo nyt niin paljon. Niin paljon. Niin paljon”, hoin hiljaa. Halusin vain nähdä taas emoni. Tunne sisälläni oli niin tyhjä ja inhottava, että halusin räjähtää. Halusin… en edes tiennyt mitä halusin. Halusin pois. Halusin tämän kivun pois. Halusin pois tästä tunteesta. Halusin pois kaikkialta.
“Vihaan tätä tunnetta”, ärähdin ja jatkoin itkemistä. En nähnyt hänen ilmettään mutta minua silti hävetti niin paljon. Hän ei varmaan tiennyt mitä tehdä mutta minulle kaikista tärkeintä oli, että hän vain oli siinä.
//Käärme?
