Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
Olin niin hurjan väsynyt, sillä viime ajat olivat olleet poikkeuksellisen raskaita. Saatuani Lehtotassun oppilaakseni, minulla oli ollut käpälät täynnä töitä. Partioinnin lisäksi jouduin käyttämään kamalan paljon aikaa nuoren oppilaan kouluttamiseen ja opettamiseen. Iltaisin olin aina todella väsynyt ja nukahdin hetkessä. Onnekseni Lehtotassu oli kuitenkin melko helppo oppilas. Hän ei käyttänyt liikaa aikaansa turhaan valittamiseen tai niskurointiin.
Lehtotassu oli joutunut parantajien luokse tarkkailuun huonovointisuuden vuoksi, mutta onneksi se ei ollut ollut mitään vakavaa. Naaras oli päässyt parantajien luota pois nopeasti ja minä olin saanut hieman enemmän vapaa-aikaa. Olin käyttänyt sen viettäen aikaa emoni kanssa. Korppisiipi oli yhä pentutarhalla Sarastuspennun kanssa, mutta pian nuorin sisaruksemme pääsisi oppilaaksi. Emo oli ollut hyvillä mielin ja olimme jakaneet yhdessä tuoresaaliin. Myös Sarastuspentu oli liittynyt seuraamme ja oli ollut ilo tutustua pentuun vielä paremmin, olihan perhe minulle koko maailman tärkein asia.
Auringonlaskun aikaan Lehtotassu oli tallustellut leirin toiselta laidalta luokseni. Hän kyseli minulta, olinko kenties menossa partioon ja ilmoitti pian sen jälkeen tahtovansa itse sellaiseen. Pidättelin huokausta. Olisin vain tahtonut mennä lepäämään, mutten tahtonut tuottaa pettymystä innokkaalle oppilaalleni. Siispä lupasin käydä kysymässä Minttuliekiltä, josko me mahtuisimme vielä johonkin auringonlaskun rajapartioista. Punaruskea varapäällikkö löytyi nopeasti parantajien luota. Hän oli juuri keskustelemassa Liljatuulen kanssa, mutta minun asiallani oli kiire. Hieman töykeästi siis astelin kaksikon luokse:
”Minttuliekki, minulla olisi asiaa.” Parantaja ja varapäällikkö hiljenivät ja käänsivät kysyvät katseensa minun suuntaani. Koin, että tässä tilanteessa minulla oli oikeus keskeyttää heidän keskustelunsa, sillä partiot lähtisivät pian.
”Niin?” varapäällikkö kysyi ja kallisti aavistuksen verran päätään.
”Mahtuisimmeko minä ja Lehtotassu johonkin auringonlaskun rajapartioista?” kysyin ystävällisellä äänellä. Minttuliekin kasvoille piirtyi mietteliäs ilme, mutta pian hän nyökkäsi.
”Kuolonklaanin rajalle olisi hyvä laittaa vähän isompi partio, aivan varalta vain. Kuolonklaanilaiset ovat viime päivinä olleet herkkiä aloittamaan taisteluita. Väärävarjo johtaa partiota, ilmoita hänelle että laitoin teidätkin mukaan partioon”, varapäällikkö pyysi. Kiitin häntä nopeasti ja palasin takaisin Lehtotassun luokse.
Kun olin kertonut Lehtotassulle ilouutisen, etsin katseellani Väärävarjon vitivalkoista turkkia. Kokenut soturi seisoskeli jo kukkulan laen reunamilla ja odotteli partionsa saapumista. Viitoin Lehtotassun perässäni Väärävarjon luokse. Valkoturkkinen soturi katsahti meitä kysyvästi.
”Minttuliekki määräsi meidätkin mukaan partioon”, selitin nopeasti, eikä Väärävarjolla ollut mitään sitä vastaan. Odotimme hetken, kunnes kaikki partion jäsenet olivat koolla. Minun, Väärävarjon ja Lehtotassun lisäksi mukaamme lähtivät Kirpputäplä, Oksakuiske ja Konnavarjo.
Tassuttelimme kukkulan rinnettä alas ja suuntasimme kohti jokea, joka meidän olisi ylitettävä päästäksemme Kuolonklaanin rajalle. Jättäydyimme Lehtotassun kanssa partion hännille.
”Kierrämme tänään Kuolonklaanin rajan ja varmistamme, että he ovat pysyneet omalla reviirillään”, selitin Lehtotassulle. Olin käynyt hänen kanssaan kerran aiemmin partiossa, muttei hän ollut rajakierroksen jälkeen käynyt kertaakaan Kuolonklaanin rajalla. Toivoin tosiaan, ettei tästä syttyisi taistelua, sillä minä en itse ollut mikään mestaritaistelija, eikä Lehtotassukaan ollut juurikaan harjoitellut taistelemista.
//Lehto?
