Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Valehtelisin, jos väittäisin, että en säikähtänyt Varpulaulun äkillisesti alkanutta paniikkikohtausta. Kesken keskustelumme kollin hengitys oli muuttunut huohotukseksi ja huomasin hänen ihan tärisevän. Kun ystäväni avuton katse käväisi minussa ja hänen suustaan tipahtelivat vapisevat sanat: “K-Kortetuike… anteeksi.”, minä tiesin että minun oli nyt skarpattava.
Vilkaisin ympärillemme; aukiolla oli juuri nyt hiljaista eikä muita häiriötekijöitä ollut näkyvissä, joten Varpulaulu ei toivottavasti tuntisi oloaan liian ylikuormittuneeksi niistä. Kaivelin mieleni perukoilta yhden tekniikan, jonka Leimusilmä oli minulle kerran opettanut juuri tällaisia tilanteita varten.
“Varpulaulu”, minä naukaisin rauhallisesti yrittäen saada paniikissa olevan kissan huomion, “pystytkö nimeämään minulle viisi asiaa, jotka näet?” Istuin ystäväni vieressä, kuitenkaan koskematta häneen. En ollut varma, olisiko se tuntunut hänestä tässä tilanteessa ahdistavammalta, joten jätin väliimme pienen turvavälin.
Toistin pyyntöni vielä toiseen kertaan, kun Varpulaulu ei ensin joko kuullut sitä tai kyennyt reagoimaan siihen. Leimusilmän mukaan paniikissa olevaa kissaa voisi yrittää auttaa rauhoittumaan ankkuroimalla hänet jotenkin ympäristöönsä. Tekniikkaan keskeinen tekijä oli saada kissan huomio siirtymään paniikin aiheuttamista fyysisistä oireista muihin aistimuksiin, kuten näköön, kuuloon, tuntoon sekä jopa makuun. En tiennyt, auttaisiko se Varpulaulua, mutta tahdoin ainakin yrittää.
//Varpu?
