Talvikkitakku
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitakku istui kokoontumisessa oppilaansa Korpitassun vieressä. Naarasoppilas oli harvinaisen hyperaktiivinen ja ajoittain raskas tapaus. Naaraskissa huokaisi, tälläkin hetkellä toisen suu vain kävi.
“Korpitassu, jos sinä et nyt lopeta tuota kalkatusta, niin menemme istumaan kauemmaksi”, Talvikkitakku uhkasi toista ärsyyntyneenä ja ujuttautui niin, että hän istui nyt oppilaiden välissä.
“Me olemme kokoontumisessa, emme missään sukukokouksessa. Ehdit hölöttää veljesi kanssa myöhemminkin, keskity nyt kuuntelemaan mitä päälliköillä on asiaa”, naaraskissa sihahti oppilaalleen ja nosti sitten katseensa kuunnellakseen päälliköitä. Kun he alkoivat puhumaan, Talvikkitakku uppoutui välittömästi omiin ajatuksiinsa. Hän ei ollut viettänyt hetkeen aikaa Kuutamolaineen kanssa. Oikeastaan, punaturkkinen kissa oli vältellyt ystäväänsä. Naaras oli niin mahdottoman upea ja soturista tuntui, että hän meni aina ihan oudoksi ollessaan toisen kanssa. Talvikkitakku kieltämättä piti omaa ratkaisua aika pelkurimaisena, mutta mustavalkoisen kissan kohtaaminen tuntui niin vaikealta.. Talvikkitakku oli vältellyt myös sukulaisiaan ja viime ajat hän oli vain tiuskinut kaikille klaanitovereilleen. Korpitassun koulutuksen hän oli taas laittanut erityisen ankaraksi ja pitänyt huolen, että naaras ei vapaapäivistä paljoa nauttinut.
//Kuka vaan?
