Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
En voinut lakata hymyilemästä, kun kuulin Minttuliekin ehdotuksen siitä, että tekisimme kävelyllä käymisestä tavan.
”Se kuulostaa erittäin hyvältä idealta”, sanoin rauhallisella äänellä kohdatessani Minttuliekin tummanpuhuvat silmät. Niitä katsoessani oloni oli rauhallinen.
Nostin katseeni kohti taivasta. Aamu oli valjennut auringon noustessa. Taivas oli kirkas. Vain muutama pilvenhattara vaelsi taivaalla kohti Kuolonklaanin reviiriä.
Nousevan auringon säteet heijastuivat metsään saaden hangen kimmeltämään. Kaikki oli niin kovin kaunista, että pieni kehräys pääsi kurkustani. Eloklaani oli saanut kodikseen upean metsän, ja auringon kirkkaat säteet saivat sen entistä kauniimmaksi. Mutta parasta koko maisemassa oli Minttuliekki punaruskeine turkkeineen. Varapäällikkö silmäili ympäristöään huomaamatta, kuinka katseeni pureutui tämän turkkiin.
Kun varapäällikkö viimein käänsi tummansinisen katseensa minuun, suorastaan säikähdin. Käänsin nopeasti katseeni poispäin soturista leikkien, etten ollut edes katsonut tähän päin. Minua hävetti niin, etten kehdannut kääntää katsettani ihan heti uudelleen Minttuliekin suuntaan.
Sitten lähdimme sanaakaan sanomatta, tismalleen samaan aikaan kulkemaan kohti piikkihernetunnelia. Silloin minusta tuntui, että välillämme oli yhteys, jota en ollut koskaan kokenut kenenkään kanssa. Annoin Minttuliekin mennä edeltä piikkihernetunneliin ja seurasin itse perässä.
Aurinkohuipun hetki oli käsillä, ja odottelin piikkihernetunnelin liepeillä partiota. Minttuliekki oli nimennyt partioon lähtijöiksi lisäkseni Pehmoturkin, Lakkakuiskeen, Valoköynnöksen ja Ruskatassun. Olin päättänyt antaa Salamatassulle vapaapäivän.
Kun partio oli viimein kasassa, lähdin johdattamaan sitä ulos leiristä. Kukaan ei sanonut mitään, kun kuljimme metsän halki Koivumetsään. Valoköynnös oli saapunut klaaniin, ja naaras oli minulle vielä täysin uusi tuttavuus. Jo Eloklaanin perustamisaikoina olin päättänyt tutustuvani jokaiseen klaanilaiseen, joten nyt minulla oli oiva hetki aloittaa tutustuminen vaaleaan soturiin. Kun muut partion jäsenet alkoivat merkata rajoja, jättäydyin Valoköynnöksen rinnalle. Soturi vilkaisi minua kysyvästi.
”Hei. Miten olet sopeutunut klaanielämään?” esitin kysymyksen toivoen, että se avaisi tien pidempäänkin keskusteluun.
//Valo?
// 268 sanaa
