Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
”Terve!” Aurinkoroihu lampsi sisään parantajan pesään ja kehräsi lempeä hymy kasvoillaan. Sypressikuiske käänsi katseensa tassuihinsa, koska tiesi Kipinätassun katselevan. “Hei”, soturitar naukui hieman epävarmalla äänellä. Aurinkoroihu lähestyi Sypressikuisketta mutta naaras kavahti taaksepäin hätääntyen. Hänen pelontäyteiset suuret silmänsä anoivat armoa, kunnes hänen katseensa tarkentui edessä seisovaan kolliin ja hän rentoutui. “Mitä nyt?” Aurinkoroihu uteli. ypressikuiske pudisti päätään. “Ei mikään. Ei mikään”, hän naukui rentoutuen. “Ajoitit tulosi täydelliseen aikaan. Haluisinkin pyytää anteeksi käytöstäni siellä metsässä. Olin vain järkyttynyt ja väsynyt”, soturitar jatkoi hymyillen vienosti. Aurinkoroihu nyökkäsi. “Ei se mitään. Koen syyllisyyttä putoamisestasi ja vilustumisesta”, hän sopersi. “Ei se ollut sinun vikasi! Olin täysi typerys, kun alunperinkin lähdin sen oravan perään.” “Et ole typerys.” “Minun on myönnettävä jotain mutta sitä varten sinun on tultava tähän”, Sypressikuiske naukui kehräten ja kallisti päätään. Hän taputti hännällään makuusijaa, jolle kolli kävi istumaan hänen viereensä. Ruskearaidallinen naaras kurkotti kuiskatakseen toisen korvaan. “Rakastan sinua”, hän naukui hiljaa toivoen, ettei tekisi asiaa liian selväksi. Hän ei itsekkään tiennyt rakastiko häntä romanttisella vai ystävällisellä tavalla, mutta hän tiesi, että toinen rakasti myös häntä oli se sitten kummalla tavalla hyvänsä. Sypressikuiske jäi odottamaan jännittyneenä mitä toinen vastaisi.
//Aurinko? <3
