Mustikkapyörre
Kirjoittaja: Soturikissa
Olin herännyt, koska näin painajaista jossa Varpulaululle sattui pahasti ja minun täytyi auttaa häntä. Ajatuskin siitä sattui, mutta jostain syystä aivoni olivat niin tyhmiä ja laittoivat minut siihen uneen.
Yritin ajatella muuta, kuten juuri naamaani kävellyttä Nopsaliekkiä. Älähdin, mutta tajusin ettei kolli törmännyt minuun tarkoituksella kun kerran pahoittelikin.
”Ei sattunut”, yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja sileyttää selkäkarvojani.
Olin ollut kovin varovainen viime päivinä, koska minua pelotti että pyörtyisin uudestaan johonkin ja nolaisin itseni täysin.
Aloin nuolla rintaani, mutta sitten vieressäni seisovan Nopsaliekin suusta kuului:
”Minä heräsin turhan aikaisin, ja olen hirveän väsynyt. Mikä sinua valvottaa?”
Menin hämilleni, koska joku oikeasti puhui minulle edes jollain tavalla kiinnostuneeseen sävyyn.
”Enpä minä kai, tai siis minä…” En saanut mitään järkevää suustani ulos, joten vain katsoin häntä myötätuntoisesti ja yritin hymyillä.
”Haluaisitko sinä puhua jostain?” Hän kysyi.
”En minä taida oikein, kun kohta kuitenkin täytyy lähteä tuonne partioon”, en halunnut olla epäkohtelias, mutta lauseet eivät oikein tuntuneet muodostuvan suussani.
//Nopsa
