Pyörresielu
Kirjoittaja: Ruska
Väläytin Nuppujuovalle nopeasti varoittavan katseen, Pimentovarjo oli seurassamme, niin mitä seuraisi siitä että hän tietäisi meidän olevan huolissaan Eloklaanista. Kohautin välinpitämättömänä lapojani, ja vinkkasin hänelle silmää. Naaras taisi ymmärtää asian yskän, ja nyökkäsi hitaasti.
”Jatketaan”, Pimentovarjo naukui, ja tassutti reipasta tahtia rajaa pitkin. Lähdin ravaamaan naaraan perän, Nuppujuova kannoillani. Kierros ili nopea, emmekä onneksemme olleet törmänneet Eloklaanin partioon, en olisi kestänyt jos Nuppujuova olisi loukkaantunut, tosin, naaras oli jo loukannut itsensä pahemmin, mutta siitä oli jo aikaa. Olin silloin vielä nuori ja tietämätön oppilas. Mutta en osannut kuvitella, että Nuppujuovasta tulisi kumppanini, naaras oli kaunis ja ihana, ja olin onnellinen että sain hänet kumppanikseni. Tassutimme leiriin, joka oli yhä sama vanha Kuolonklaanin leiri. Olin onnellinen, ettei sodan takia leirimme vaihtunut, sillä olin jo tykästynyt tähän vanhaan leiriin, jossa olin kasvanut pienestä pennusta lähtien, ennen kuin perheeni oli hajonnut. Nyökkäsin Pimentovarjolle kunnoittavasti, ennen kuin tassutin sotureiden pesän lähistölle istumaan. Nuppujuova tuli hetken päästä vierelleni, ja nojasi kylkeäni vasten. Naaraan kurkusta kumpusi hiljainen kehräys, kiersin häntäni naaraan ympärille.
”Eloklaanilla ei ole mitään hätää, se on vahva klaani”, kuiskasin hiljaa Nuppujuovan korvaan, niin ettei kukaan kuullut. Nuppujuova nyökkäsi hiljaa ja katseli leiriä. ”Kaikki kääntyy paremmaksi”, jatkoin lohduttavasti Nuppujuovalle ja nuolaisin hänen päälakeaan. Minusta ei tosin tuntunut siltä, tämä Henkäystähden valtakausi oli tuhonnut perheeni. En ikinä unohtausi sitä, mitä kauheita tekoja Henkäystähti oli tehnyt. Oliko emo yhä elossa? Voiko hän hyvin? Onko hänellä uusi kumppani? Missä hän on? Tuleeko hän vielä takaisin? Kysymykset velloivat päässäni, Nuppujuova tönäisi lempeästi kylkeäni, säpsähdin ajatuksistani ja tarkensin katseeni naaraaseen.
”Onko kaikki hyvin?” Nuppujuova kysäisi hieman huolissaan. Nyökkäsin hiljaa. ”On mietin vain emoa”, naukuin hiljaa. Nuppujuova luuli hänen kuolleen, niin kaikki luulee, vain minä ja Lumikkoviiksi tiesimme totuuden, ja se sattui sydämeeni.
// Nuppunen? <3
