Tulisielu
Kirjoittaja: Ampiainen
Tarkkailee joka hetki lainetassua.
”Pelkuri.. Et uskala edes hyökätä! Miksi uhkailla ja kailottaa jos et edes uskalla hyökätä kimppuun? Hiirenmieli.. Taidat pelätä minua! On siinä kissa! Pelätä nyt minua? Tai onhan siihen syytä kun on tuolainen hiiri! Miksiköhän kukaan ei ole vielä napanut sinua? Ehkä siksi että kukaan ei huomaa sinua!” nälväisen kipakkasti. Tuijotan naarasta joka oli pysähtynyt. janosin antaa pienelle rääpäleelle kunnon opetuksen, pelkä raapaisu naamaan ei riitäisi.
”En ole hyökännyt, koska tiedän, että siinä ei ole järkeä. Vaikka oletkin hyödytön kuraverinen, olet silti klaanitoverini. En hyökkää klaanitovereideni kimppuun ilman syytä, koska tiedän, että siinä ei ole järkeä, koska minulla ei ole mehiläisiä päässä toisin kuin sinulla”, Lainetassu sihahti pyöräyttäen silmiään.
”Selvä.. Hiiri!” naurahdan pienesti omalle vitsilleni mutta vakavoiduin nopeasti. Työntelen kynsiäni sisään ja ulos. Nostan tassuni ilmaan ja tarkailen kynsiäni.
”No ehkä sinä sait sen minkä ansaitsit”, mauun. ”Mutta silti miksi olla niin pelkurimainen? Et sinä järkeä näytä, pelkuruuta sinä näytät”, mauun viileästi ja tassutan lähemmäs suurta oppilasta joka oli kuitenkin minua paljon pienempi. Tuijotin tätä suoraan tämän eripari silmiinsä silmät leimuten.
”Ja tiedätkö mitä tapahtuu sinulle jos kerrot mestarillesi henkäysyähdelle? Arvaa!” kehrään ja työntelen kynsiäni sisään ja ulos silmät viirussa. Käännän selkäni naaralle ja tassutan pois päin naarasta.
Noin puolisen kuuta myöhemmin siitä kun olin riidelyt lainetassun kanssa oikein toden teolla. Vain jonkin aikaa sen jälkeen hänen sisarensa oli ilmoittanut että emme olleet enään ystäviä eikä ollut suostunut kertomaan syytä.. Sen jälkeen hän oli vain ollut kohtelias kaikkia puoliverisiä kohtaan.. Mutta hän oli ollut extra-kohtelias puhdasverisiä kohtaan ja hän oli myös aina kun mahdollista ollut huomioimatta puoliverisiä.. Olin huomannut sen.. Miksi se oli tapahtunut? Kuulin yllättäen naaraan sisaren äänen.
”Hei puoliverinen hiirenmieli! Mitenkäs menee? Kun sinä siinä esität uskolista ja oikeasti vain käytät kuolonklaanissa elämistä hyväksesi!” lainetassu ilkui. Pomppaisin oitis silmät viirussa ja käänyin naarasta kohden silmissä salamoiva katse, minun olisi tehnyt mieli nylkeä oppilas henkihieveriin tai ehkä jopa kuoliaaksi asti. Hän totaalisesti kävi hermoilleni! Työnsin nopeasti kynteni ulos ja ärisin oppilaale.
”Niin hyvin kuin mahdollista! Ainakin ennen kuin sinä tulit! Käyt hermoilleni! Onneksi tuiskutassu ei enään ole ystäväni! Hänestä tule aivan varmasti täysin samanlainen kuin sinä! Inhoan sinua aivan kauheasti!!!!” sähisen silmät leimuten ja työnnän kuononi hiirenmitan päähän oppilaan kuonosta ja paljastin hampaani.
//laine mur! >:3
