Katajatassu
Kirjoittaja: Sirius
Olin innoissani. Vihdoinkin minut oli nimitetty oppilaaksi! Oli tuntunut siltä, ettei aika pentuna ikinä päättyisi. ”Katajatassu! Tulehan reviirikierrokselle.” Pikiturkki huudahti ja katsoi minua huvittuneena. ”Tulen!” huudahdin ja hyppelin Pikiturkin luokse. Myöskin Hahtuvatassun mestari Pikkukaaos, ja Untuvatassun mestari Lehtituuli olivat mukana. Itse en pitänyt Lehtituulesta, mutta Pikkukaaos oli ihan mukiinmenevä kissa. Lehtituulella oli minusta myöskin ilkeät pennut, joten hän oli itsekin myös ilkeä. ”Aloitetaanpas. Mennään käymään ensimmäiseksi harjoituskuopalla.” Lehtituuli maukui. Kipitin Pikiturkin hännän juuressa. Kävelin leirin tunnelin halki. En ollut ikinä käynyt pidemmällä reviiriä, joten oli mahtavaa nähdä sitä! ’Mitä täällä on? Minne menemme?’ ajattelin tohkeissani. Katselin ympärilleni. Kaikkialla oli puita, ja kiviä. Ohut lumikerros peitti maata. Loikin pitkin reviiriä. ”Rauhoitu nyt, Katajatassu.” Pikiturkki toppuutteli pilke silmissään.
”Vau! Eikö täällä olekin hienoa? Minneköhän asti tämä johtaa?” kysyin Hahtuvatassulta. ”En minä tiedä.” hän vastasi ja juoksi Pikkukaaoksen kiinni. Tuhahdin. Untuvatassu käveli tiukasti kiinni siskossaan. ’Ovatko he vihaisia minulle?’ ajattelin hämmästyneenä. ”Täällä on harjoituskuoppa.” Pikkukaaos sanoi ja hyppäsi rotkoon. Silmäni levisivät kauhistuksesta. Kuoliko Pikkukaaos? Näin Hahtuvatassun juoksevan pelokkaana rotkon reunalle. Kurkistin sen yli. Yhtäkkiä näin, että rotko oli hyvin pieni, ja Pikkukaaos seisoi sen toisella puolella. ”Mennään.” Pikiturkki kehotti minua. ”En minä tiedä. Onhan se turvallista?” kysyin häneltä. ”On se. Katso vaikka Untuvatassua ja Lehtituulta.” Pikiturkki vastasi. Nyökkäsin ja hivuttauduin lähemmäs. Näin naaraiden lentävän sen yli ja laskeutuvan pehmeästi maahan.
”No mennään jo!” huudahdin ja loikkasin ilmaan. Tunsin hyppääväni hieman korkealle, ja hetken päästä putosin maahan. Nousin mahaltani. ”Noin käy kun ei kuuntele mestariaan.” Lehtituuli mutisi. Pikiturkki hyppäsi viimeisenä. Katsoin eteenpäin. Edessä näkyi kuoppa, jossa tuoksui vahva kissanhaju ja näkyi monia tassunjälkiä. Maassa oli myös ihan kuin kuivunutta verta.
”Päästäänkö me harjoittelemaan taistelua, päästäänkö?” kysyin.
”Joskus myöhemmin. Jatketaan ennen kuin tulee ilta.” Pikiturkki vastasi. Minusta tuntui tylsältä, ettemme päässeet vielä harjoittelemaan taistelua. Siskoni näyttivät kumminkin siltä, etteivät edes halunneet harjoitella sitä.
”Koskaan ei saa toivoa taistelua.” muistin emon sanat. Kipitin eteenpäin. ”Seuraavaksi näemme Hehkulammen.” sanoi Pikkukaaos.
”Hehkulampi.” kuulin Untuvatassun henkäisyn. Lampi oli syvä, kirkasvetinen mutta siinä oli ohuenohut jääkerros. ”Tuleeko sen nimi Hehkuaskelen mukaan?” Untuvapentu kysyi. ”Kuka tietää. Hehkuaskel on nimetty Hehkulammen mukaan.” Pikkukaaos vastasi.
”Entä voiko tuonne upota? Onko joku uponnut?” kysyin uteliaana.
”No voihan sinne upota. Kai joku on tippunutkin?” Untuvatassu vastasi.
”Niin, sinne voi kyllä pudota. Älkää lietsoko kumminkaan minkäänlaista kauhua siitä, että sinne voisi kuolla. Klaanitoverit ovat auttamassa. Viimeksi sinne taisi pudota varmaankin…Nuppujuova?” Lehtituuli sanoi vilkaisten vaivihkaa muihin. Tiesin, ettei asia ollut aivan niin yksinkertainen. Eivät kaikki halunneet auttaa klaanitovereitaan. Jotkut jopa halusivat vähentää lisäsuita ruokittavaksi! Katsoin lampea hämmästyneenä. Sen vesi näytti salaperäiseltä ja mustalta.
”Tuolla parantajat tapaavat puolikuun aikaan jos oikein muistan.” Pikiturkki lisäsi. Lähdimme kohti Eloklaanin rajaa. Sinne olisi vain vähän matkaa. Minua jännitti. ”Mitä jos tapaamme Eloklaanin kissoja?” kysyin.
”Sitten näämme heidät emmekä tee mitään.” Lehtituuli vastasi. Nyökkäsin jännittyneenä. Astelimme rajan viereen. Haistelin sitä. Se tuoksui paljon miedommalta ja jotenkin oudolla tavalla pahalta. Esiin astui yhtäkkiä kissa. Säikähdin ja menin taaksepäin. ”Hei.” kissa sanoi kohteliaasti. ”Kappas, hei Hiilihammas.” Pikiturkki tervehti. Lehtituuli näytti varautuneelta. Tilanne oli sähköinen. Hahtuvatassu ja Untuvatassu olivat vieressäni vilkuillen huolestuneina toisiinsa.
”He..ovat kai uusia oppilaita?” kissa, nimeltään Hiilihammas kysyi. Lehtituuli nyökkäsi jäykästi.
”Joo, me ollaan uusia oppilaita! Minä olen Katajatassu ja tässä ovat Hahtuvatassu ja Untuvatassu.” esittelin pirteänä. Pikiturkki vilkaisi minuun muttei sanonut mitään. Hiilihammas heilautti häntäänsä ja katosi aluskasvilluuteen. Tunnelma oli varautunut. ”No, siinä näimmekin eloklaanilaisen.” Pikiturkki naurahti. ”Ovatko he mukavia?” kysyin. ”No eivätpä oikeastaan eroa paljon Kuolonklaanin kissoista. Kunniallisempia me tietenkin olemme.” Pikkukaaos sanoi.
”Katajatassu, mitä mieltä olet oppilaana olemisesta?” Untuvatassu kysyi. ”Se on tosi kivaa! Me ollaan nähty vaikka mitä!” sanoin iloisena.
”Untski?”
