Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pimentovarjon sanat saivat minut ärsyyntymään, mutta en suostunut näyttämään sitä soturille. Käänsin katseeni kohti soturia. Hän ihan tosissaan yritti käskyttää minua oman mielensä mukaan, enkä missään nimessä voinut hyväksyä sellaista.
”Henkäysvarjo ei salaa minulta mitään. Hän kertoo minulle kaiken sen, mitä tahdon kuulla. Tein hänelle selväksi, että tästä asiasta minä en halua tietää mitään”, vastasin pitäen katseeni edessäpäin. Henkäysvarjon suunnitelmat eivät kuuluneet minulle, enkä halunnut niistä tietää. Mitä enemmän tietäisin, sitä enemmän haluaisin kertoa asiasta Punatähdelle.
”Ja ei, en aio selvittää hänen tekemisiään. Jos todella aiot antaa Henkäysvarjon ilmi, sinun kannattaa muistaa yksi asia: Punatähti ei ole enää mikään nuori kissa, ja suuri osa kuolonklaanilaisista mielessään vastustaa Eloklaania. Pahimmassa tapauksessa Punatähti menettää henkensä, ja jos sinä paljastat Henkäysvarjon, et sinäkään tule olemaan turvassa hänen kynsiltään”, sanoin ja kohtasin Pimentovarjon katseen. Naaras ei näyttänyt pelkäävän. Hänen kasvoillaan pysytteli se sama kylmä ilme, joka tällä oli koko keskustelun ajan ollut. En pitänyt lainkaan siitä ajatuksesta, että klaanin valtaisi sekasorto ja johtaisi lopulta Punatähden kuolemaan. Se oli kuitenkin totta, että moni kuolonklaanilainen olisi takuulla valmiita seuraamaan Henkäysvarjoa, jos tämä aikoisi tuhota Eloklaanin. Vaikka Punatähti olikin suuri ja arvostettu päällikkö, eivät kaikki jakaneet hänen arvomaailmaansaa, vaikka tottelivatkin tämän käskyjä. Minä kunnioitin päällikköä äärettömästi, ja jos juonien punoja olisi ollut kuka tahansa kuin oma kumppanini, olisin kertonut heti päällikölle. Tilanne oli kuitenkin mikä oli, ja minun olisi pysyteltävä kumppanini puolella, vaikka en siitä pitäisikään.
En tiennyt mitä Pimentovarjo nyt ajatteli. Naaras pysytteli hiljaa koko loppumatkan aina leiriin saakka.
”Jos aiot kertoa Punatähdelle, sinä tuhoat vain oman tulevaisuutesi”, lausuin ja kohtasin vielä viimeisen kerran naaraan katseen. Tämän jälkeen pujahdin piikkihernetunneliin ja kuulin Pimentovarjon askeleet perässäni. Leirin aukiolla suuntasin sotureiden pesän edustalle. Pimentovarjo lähti omille teilleen.
Seuraavana päivänä en törmännyt koko aamuna Pimentovarjoon. Palasin aurinkohuipun jälkeen Raparperitassun kanssa kohti leiriä. Yllätyksekseni piikkihernetunnelin sisäänkäynnin lähellä istuskeli Mesitähti. Eloklaanin päällikkö oli selittänyt asiansa, ja olin johdattanut tämän leiriin. Kuolonklaanilaiset olivat hänen sanojensa mukaan käyneet Eloklaanin reviirillä. En voinut olla miettimättä, että olisiko Henkäysvarjo voinut olla sen takana. Jälkiä oli ollut kaksi, joten ajatus ei ollut mahdoton. Henkäysvarjo oli eilen käynyt taas kävelyllä Karhumyrskyn kanssa.
Pienen säädön jälkeen totuus oli tullut ilmi. Se ei ollut lainkaan sitä mitä olin odottanut. Isäni oli keksinyt vastauksen. Sulkatassu ja Sähkötassu olivat olleet ihmeen pitkällä saalistusretkellä, ja he olivat haisseet ketun jätöksiltä. En voinut uskoa kollin sanoja, eikä voinut myöskään Henkäysvarjo. Kolli oli yrittänyt väittää vastaan, mutta todisteet puhuivat puolestaan. Ajankohta täsmäsi, ja kaikki täsmäsivät.
Katseeni liukui Sulkatassuun, joka istui oppilaiden pesän edustalla yksin. Huomasin, että myös naaras vilkuili meidän suuntaamme. Hänen katseensa oli kuitenkin rauhallinen ja huoleton. Minut valtasi lähinnä pettymys. Sähkötassu oli ollut pennuistani ainoa, jolla voisi olla mahdollisuuksia tulla kunnioitetuksi soturiksi, eikä Sulkatassukaan ollut ollut menetetty tapaus. Nyt kuitenkin molemmat pennut olivat rikkoneet päällikön asettamia sääntöjä.
Samassa päässäni välähti. Katseeni kiinnittyi Henkäysvarjoon. Kolli yritti kieltää kaikin tavoin pentujensa osallisuuden asiaan. Nielaisin. Oliko kolli oikeasti sotkenut meidän pentumme hänen likaisiin puuhiinsa?
Kun Mesitähti oli lähtenyt, en jäänyt selvittelemään asiaa. Etsin kuin vaistomaisesti katseellaan Pimentovarjoa. Soturin tumma turkki katosi juuri sotureiden pesään, joten lähdin tämän perään.
”Pimentovarjo?” kysyin ja työnsin pääni pesään. Naaras kääntyi ympäri ja katsoi minua kysyvästi.
”Minulla on asiaa. Tule”, käskin ja käännyin jo ympäri. Naaras ei ehtinyt kysellä enempää, ja tämä lähti perääni. Johdatin soturin ulos leiristä ja tarpeeksi kauaksi ennen kuin aloitin.
”Tahdon selvittää, miten Henkäysvarjo toteuttaa suunnitelmaansa. Minusta tuntuu, että hän on sekoittanut pentumme jotenkin tähän älyttömään juttuun. Oletko yhä mukana, vai aiotko vielä juosta kertomaan Punatähdelle?” kysyin ja katsoin Pimentovarjoa suoraan silmiin. En haluaisi kysyä Henkäysvarjolta asiaa suoraan, vaan olisi yritettävä selvittää se muilla keinoilla. Pimentovarjosta voisi olla apua.
//Pimento?
// 593 sanaa
