Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki laahusti harjoituksissa olleiden kissojen mukana leiriin, tapansa mukaisesti muiden kissoille hännillä. Kissan mieltä painoi oppilaansa, Tyrskytassun petokset ja lähteminen. Harmaa kolli värähti ajatellessaan entistä oppilaasta, se tuntui ikävältä. Kolli ei halunnut ajatella toisesta mitään pahaa, mutta todisteet puhuivat puolestaan. Hän ei voisi kiistää totuutta. Kylmäliekki tassutteli korvat osittain luimussa kohti soturien pesää, lepo ja pitkät unet tekisivät nyt hyvää. Kylmäliekki nosti katseensa tassunpäistään tömähtäessään veljeensä, Jääviiltoon. Poissaoleva soturi katsahti toiseen alistuvana ja siirtyi hieman sivummalle, jos Jääviilto tarvitsisi tilaa tai haluaisi kulkea ensin. ”No, miten harjoitukset menivät? Taisit hävitä, kun olet noin allapäin”, kuului nauku virnuilevalta kissalta ja kollisoturi tönäisi Kylmäliekkiä, joka horjahti kunnolla. Soturi hetken mietti mitä sanoisi ja katseli veljeään hiljaisena, hän halusi vain nukkua. ”Hentotassu, Tyrskytassu ja Leopardi kidnappasivat Mesitähden pennun ja lähtivät se mukanaan. Taisimme molemmat menettää oppilaamme. Olen pahoillani, Jääviilto”, harmaaturkkinen soturi naukaisi lopulta ja katsoi toista hieman pahoittelevana. Asia ei kuitenkaan näyttänyt Jääviiltoa haittaavan, enemmän toista taisi harmittaa se, että häneltä oli jäänyt kamaluudet väliin. ”Mutta muuten harjoituksissa meni hyvin, kiva kun kysyit”, Kylmäliekki lisäsi hiljaisesti ja nyökytteli päätään toisen sanoille. ”Pidän siitä, että ympärilläni on paljon kissoja, ei tunnu niin yksinäiseltä. Ja sinullahan on kuitenkin myös kaikki sotureiden velvollisuudet hoidettavana”, harmaaturkkinen naukui keltainen katse veljessään, joka tuhahti. ”Minullahan on aina aikaa rakkaalle veljelleni”, Jääviilto virnisti ja tukki edelleen toisen pääsyn soturien pesään, kun Kylmäliekki yritti hienovaraisesti päättää keskustelun. ”Ethän sinä nyt minua voi yksin jättää, etkö ole tyytyväinen seuraani?” sinisilmäinen kollikissa henkäisi silmiään pyöräyttäen, joka sai Kylmäliekin alistumaan. ”Kunhan tässä.. katselen. Mitä sinun päiviisi on kuulunut?”, soturi naukaisi ja hymyili toiselle varovaisesti, pahoitellen. Hän ei halunnut olla toiselle vaivaksi. ”Olen myös saanut uuden ystävän, Huomenkyyhkyn. Hän on mukava, vaikka puhuukin todella paljon. Varmaan kaikki tässä klaanissa ovat saaneet osansa hänen puhetulvistaan, heh”, kolli myös kertoi varoen ja toivoi, että tämä kerta olisi erilainen ja Jääviilto hymyili hänelle lämpimästi, olisi onnellinen hänen puolestaan. Mutta osa toiveista on suorastaan mahdottomia toteuttaa ja kuten arvata saattaa, kolli ei tosiaankaan ollut iloinen veljensä puolesta saatikka hymyillyt lämpimästi. Kylmäliekki silti elätteli alitajuisesti unelmaa siitä, että hänen veljensä muuttuisi ystävällisempään suuntaan.
// Jää?
// 343 sanaa
