Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin Lauhatassua, joka selkeästi yritti hillitä innokkuuttaan. Kolli seisoi vedessä rintaansa myöten.
”Kokeillaan sukeltamista”, ehdotin. Lauhatassun into ei tuntunut laantuvan. Kolli nyökkäsi ja odotti, että opettaisin hänet sukeltamaan.
”Tärkeintä sukeltamisessa on hengityksen pidättäminen. Jos hengität veden alla, vesi menee keuhkoihisi ja saa sinut pärskimään. Jos joskus joudut taistelemaan vedessä, sukellustaito on välttämätön taito”, sanoin rauhallisella äänellä katsoen Lauhatassua koko ajan silmiin. Kolli kuunteli tarkkaavaisesti. Huomasin hänen katseensa liukuvan Mahlahallaan, joka istui rannalla ja katseli meitä korvat meihin päin suunnattuna. Lauhatassu nyökkäsi.
”Opetatko minua taistelemaan vedessä ennen kuin ansaitsen soturinimeni?” oranssivalkea kolli kysyi. Lauhatassun koulutus läheni loppuaan. Halusin saada hänet soturiksi viimeistään kahden kuun kuluttua. Hän oli tehnyt kovasti töitä kehittyäkseen nopeasti, joten sen ei pitäisi olla mahdotonta.
”Voimme käydä välillä harjoitusten päätteeksi uimassa, jos suinkin jaksat. Tarkoitus olisi, että pystyt liikkumaan vedessä yksin siirtyessäsi sotureiden pesään”, sanoin. Kolli nyökkäsi jälleen. Hän katsoi minua odottavasti, joten päätin näyttää esimerkin sukeltamisesta. Vedin syvään henkeä Lauhatassun nähden ja pulahdin veteen pää edellä. Potkin takajaloillani vettä liikkuakseni eteenpäin. Tein pienen ympyrän, jonka jälkeen minun oli noustava pintaan. Kun pääsin vedenpinnan yläpuolelle, vedin keuhkoni täyteen raitista ilmaa. Lauhatassu katsoi minua tarkkaavaisesti.
”Sinun vuorosi. Muista olla hengittämättä veden alla ja tulla pintaan ennen kuin on liian myöhäistä”, sanoin. Oppilaani ei tuntunut pelkäävän sukeltamista. Hän pulahti pinnan alle. Pinnalle nousi kuplia Lauhatassun hengittäessä ulos. Sitten kolli palasi pintaan ja veti syvään henkeä.
”Hyvä. Voit harjoitella hengityksen pidättämistä itseksesi kuivalla maalla. Älä pidätä hengitystäsi liian kauan, jotta et pyörry”, ohjeistin nuorta kollia, joka vastasi jälleen kerran nyökäten.
”Sukella muutaman kerran vielä”, käskin, ja Lauhatassu totteli. Kolli vilkaisi Mahlahallan suuntaan hymyillen, jonka jälkeen hän katosi pinnan alle. Mahlahalla katseli rannalla vaikuttuneen oloisena parhaan ystävänsä uimista. Lauhatassu sukelsi viisi kertaa. Joka kerta hän onnistui pysymään hieman pidempään veden alla. Kolmannella kerralla hän tosin oli vetänyt vettä keuhkoihinsa ja yskinyt hetken, mutta se ei kollia hidastanut. Toivoin vain, että kaikki kuolonklaanilaisoppilaat olisivat olleet yhtä innokkaita oppimaan uimaan kuin Lauhatassu. Silloin uimataito voitaisiin määrätä pakolliseksi jokaisen soturikoulutuksessa.
”Mitä minä sitten teen?” Lauhatassu kysyi ja ravisteli märkää päätään. Käänsin pääni sivullepäin, koska pisarat roisuivat kasvoilleni. Lauhatassu huomasi sen nopeasti ja katsoi minua pahoitellen.
”Anteeksi”, hän naukui ja käänsi päänsi alaspäin.
”Yritä uida ja sukeltaa, jonka jälkeen nouset pintaan ja jatkat uimista. Tavoite on, että voit sukeltaa kesken uimisen ilman, että sinun täytyy saada jalkasi maahan”, sanoin ja näytin taas esimerkin. Lauhatassu katsoi tarkkaavaisesti. Nyökkäsin merkiksi aloittaa. Kolli pulahti pinnan alle ja ui siellä eteenpäin. Sitten hän nousi pintaan. Huomasin, että tämä oli Lauhatassulle ainakin aluksi vaikeaa. Hän oli vähällä umplahtaa pinnan alle, koska kolli lopetti uimisen. Hän sai kuitenkin rytmin takaisin ja sukelsi taas pinnan alle. Seuraava kerta oli helpompi. Kolli palasi pinnalle ja veti rauhallisesti keuhkonsa täyteen ilmaa ja jatkoi samalla uimista. Hän ui luokseni sukellellen, jonka jälkeen kolli pysähtyi käskystäni.
”Hyvä. Aurinko alkaa jo laskea, joten kuivatellaan hetki rannalla ja palataan sitten leiriin”, sanoin ja viitoin Lauhatassun edelläni rantaan. Siellä kolli loikki ystävänsä luokse innoissaan. Vesipisarat putosivat maahan, eikä se tuntunut kollia haittaavan.
”Vau! Olet hurjan taitava!” Mahlahalla hymyili. Lauhatassu katsoi ystäväänsä ylpeänä omista taidoistaan.
Ravistelin turkkini kuivemmaksi ja aloin nuolla sitä pitkin vedoin. Nopeasti Lauhatassu älysi tehdä samoin. Ilma oli melko tuulinen, joten mitä kuivemmaksi saisimme turkkimme, sitä mukavampi matka leiriin olisi.
//Lauha?
// 532 sanaa
