Aaltopentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltopentu ei enää pysynyt kärryillä siitä, missä mentiin. Yhtäkkiä Tuimakatse oli tullut heitä vastaan metsässä ja Sulkavirta oli pudottanut Aaltopennun maahan siksi aikaa, että tämä keskusteli kollin kanssa.
Pentu kömpi käpälilleen ja katsahti tummanharmaaseen Tuimakatseeseen silmiään hämmentyneenä räpytellen. Sulkavirta vieressäni seisoi jäykkänä, vaikka hän koko muulla olemuksellaan viesti, ettei ollut syytä huoleen. Siispä Aaltopentu ei edes ajatellut olevansa ongelmissa, kun hän oli naaraan kanssa.
”Joko me mennään takaisin?” hän kysyi kyllästyessään odottamaan. Tuimakatse laski keltaisen katseensa häneen ja tutki häntä hetken rauhallisesti, kunnes nyökäytti hitaasti päätään.
”Mennään.” Sitten tämä kääntyi vielä Sulkavirran puoleen. ”Jaksatko kantaa häntä vielä?” hän kysyi.
Ennen kuin Sulkavirta ehti vastata mitään, Aaltopentu sanoi jämäkästi: ”Minä haluan itse kävellä.” Unisuus oli karissut hänestä pois samalla tavalla kuin tuuli varisteli puusta lehtiä. Tuimakatseeseen törmääminen oli saanut hänet taas virkeäksi ja palaamaan tähän hetkeen.
Osoittaakseen olevansa sanojensa takana Aaltopentu lähti huterin askelin tassuttamaan siihen suuntaan, mihin he olivat olleet alkujaankin menossa. Hän odotti pian kuulevansa Sulkavirran ja Tuimakatseen käpälänaskelet perässään.
//Sulka ja Tuima?
//161 sanaa
