Aaltopentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sydän rinnassa jyskyttäen Aaltopentu kuunteli lähestyviä käpälänaskelia. Hetkeksi tuli hiljaista; Saukkopentu oli työntänyt päänsä kuusen oksien välistä sisään ja katseli ympärilleen, arvatenkin etsien Aaltopentua. Kuitenkin melko pian naaras kääntyi kannoillaan ja tepsutti katsomaan muualta. Aaltopentu huokaisi helpotuksesta ja nosti sitten katseensa hänet pelastaneeseen kissaan, joka tarkasteli häntä nyt kiinnostuneen oloisena kellertävän vihreillä silmillään.
Ennen kuin Aaltopentu ehti avata suutaan kiittääkseen soturia, tämä alkoi puhua: ”Minä olen Sulkavirta, etkös sinä ole Aaltopentu? Olet syntynyt noh… Varsin mielenkiintoiseen perheeseen.” Aaltopentu räpytteli silmiään hieman hämmentyneenä, kun Sulkavirta virnisti. Hän ei ymmärtänyt, mitä naaras tällä tarkoitti. Hän kyllä tiesi, että Ruostekukka ja Kalmakuu olivat urheita ja Kuolonklaanille äärimmäisen kuuliaisia sotureita, joten mahtoiko soturitar viitata sanomallaan siihen? Niin sen täytyi olla – ehkä hänen vanhempansa olivat erityisiä, ja siksi myös Aaltopentu ja hänen veljensä Tattipentu olivat erityisiä. Hän tunsi rintansa pullistuvan äkillisestä ylpeyden tunteesta.
Hän katsahti Sulkavirtaan päätään kallistaen. ”Niin, minun perheeni on… ’mielenkiintoinen’. Ruostekukka ja Kalmakuu ovat mahtavia sotureita, ja jokaisen pitäisi ottaa mallia heistä”, hän naukaisi häntäänsä heilauttaen. Sulkavirta räpäytti silmiään vaikeasti tulkittava ilme kasvoillaan. ”Kiitos kuitenkin avusta”, Aaltopentu lisäsi, kun tajusi ehkä olleensa töykeä ylpeilemällä vanhemmillaan. ”Jos et pahastu, voisin olla täällä vielä ihan pikku hetken. Saukkopentu löytää minut varmaan muutenkin kohta, mutta ainakin löydyn vasta viimeisenä.”
Sulkavirta näytti puntaroivan asiaa. Hänellä ei ollut varmaankaan lupaa päästää pentuja soturien pesään, mutta Aaltopentu toivoi, että hän voisi tehdä tällä kertaa poikkeuksen. Sitä paitsi hän ei ollut jutellut muiden soturien kuin isänsä Kalmakuun kanssa, joten tässä hänellä oli oiva tilaisuus ottaa selvää, minkälaista oli elää Kuolonklaanin kissana.
”Onko sinulla sisaruksia Kuolonklaanissa? Tai perhettä?” hän alkoi pommittaa soturitarta kysymyksillään, jotta tämä ei tajuaisi häätää häntä ulos pesästä ennen kuin Saukkopentu oli löytänyt kaksi muuta pentua. ”Kuka oli mestarisi? Mikä on Pimeyden Metsä? Olen kuullut monien puhuvan siitä tai jupisevan jotakin siihen liittyvää itsekseen. Onko se tärkeä juttu?” Aaltopentu joutui keskeyttämään kysymysten tulvan vetääkseen henkeä välissä, mutta ennen kuin hän ehti taas jatkaa, Sulkavirta nosti tassunsa ilmaan estääkseen häntä. Aaltopentu katsoi naarassoturia siniset silmät apposen auki ja toivoi saavansa vastauksia.
//Sulka?
//333 sanaa
