Aaltopentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltopentu innostui saman tien, kun Sulkavirta sanoi voivansa opettaa häntä uimaan, kunhan hän ensin vähän kasvaisi. Jos hän osaisi uida, Kuolonklaanin kissat arvostaisivat häntä varmasti eri tavalla. Hänestä saatettaisiin tehdä jopa päällikkö! Aaltopentu yritti kuvitella, millaista oli olla klaanipäällikkö ja komennella muita mielensä mukaan.
”En kerro muille!” hän lupasi ja madalsi sitten ääntään, koska pelkäsi pentukolmikon salakuuntelevan heitä jostain piilosta. ”Sitten kun minusta tulee päällikkö, niin sinä voit olla minun luottosoturi”, hän maukui rintaansa itsevarmasti pullistaen. Sulkavirta värisytti viiksiään ja kehräsi: ”Onpa jalomielistä sinulta.”
Aaltopentu käännähti ympäri kannoillaan ja jäi katselemaan ympärilleen aukiolla. Hänen veljellään ja kahdella muulla pennulla oli ollut nyt ihan tarpeeksi aikaa löytää itselleen piilo. Jos he jäisivät kiinni, se oli heidän oma vikansa. ”Tule, mennään etsimään heidät”, hän naukaisi ja lähti sipsuttamaan kohti leirin ainoaa osaa, joka ei ollut pelkkää kiviseinää vaan muodostui jonkinlaisista kasveista. ”Mitä nuo ovat?” hän kysyikin heti kun Sulkavirta tuli hänen rinnalleen ja osoitti korvillaan kohti keltakukkaisia puskia. Harmaanruskea mustaraidallinen naaras nytkäytti hännänpäätään.
”Ne ovat piikkiherneitä. Niiden läpi pääsee kulkemaan sisään ja ulos leiristä”, hän kertoi rauhallisesti. Aaltopentu tuijotti kasveja silmät laajenneina. Oliko noiden kaikkien rehujen takana jotain muutakin kuin vain leiriä?
Pentu vaihtoi asentoa tuntiessaan jännityksen kihelmöivän käpälissään epämukavasti. ”Kerro minulle lisää Kuolonklaanista!” hän vaati ja käänsi silmänsä taas kohti vanhempaa kissaa.
//Sulka?
//211 sanaa
