Aaltopentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sulkavirran lähdettyä matkoihinsa Aaltopentu käännähti kohtaamaan Saukkopennun, jonka oli kuullut hiippailevan lähemmäksi heidän keskustelunsa aikana. Ruskean pennun takana tulivat Sirpalepentu ja Aaltopennun veli Tattipentu, jonka keltaiset silmät katselivat häntä uteliaasti. Aaltopentu viuhtaisi hännällään turhautuneena.
”Mistä sinä juttelit Sulkavirran kanssa?” Saukkopentu tiukkasi ja asteli aivan Aaltopennun naaman eteen, niin että heidän viiksensä melkein hipoivat toisiaan. Hän vastasi vanhemman pennun väkevään katseeseen ilmeenkään värähtämättä.
”Miksi minun pitäisi kertoa sinulle, mistä me puhuimme?” Aaltopentu tiuskaisi takaisin ja mulkoili ruskeaa naarasta varoittavasti. Hän huomasi Saukkopennun niskakarvojen nousevan pystyyn ärtymyksestä mutta pentu ei sanonut mitään, kääntyi vain kannoillaan ja kutsui muut pennut mukaansa hännänkiepautuksella.
Sirpalepentu kipitti kiltisti naaraan perään, mutta Aaltopennun veli tassutti hänen luokseen. Aaltopentu katsoi vaalean punaruskeaa kollipentua varuillaan, sillä oletti tämänkin olevan vailla jotakin. Sen sijaan Tattipentu istahtikin alas ja tähysi hänen ohitseen pentutarhan suuaukkoa verhoavalle sammalelle, jonka takana aukiota piiskasi kaatosade. Aaltopentu mietti, kuinka pahasti Sulkavirta oli mahtanut kastua palatessaan takaisin soturien pesälle.
”Jos haluat että kerron sinulle, mistä juttelimme Sulkavirran kanssa, voit saman tien lähteä”, hän sanoi jämäkästi veljelleen, joka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kiinnostunut asiasta. Tattipentu heilautti toista korvaansa ja katsahti sitten sisareensa päätään kallistaen.
”En vaadi sinua kertomaan minulle asioita, joista et halua itse puhua kanssani”, hän vastasi tyynesti, ja hän kuulosti paljon ikäistään vanhemmalta. Aaltopentua kummastutti veljen omituinen käytös, mutta samaan aikaan hän oli hyvillään siitä, ettei asian salaamisesta ollut syntynyt tappelua heidän välilleen. Kaikista vähiten hän halusi ruveta riitelemään veljensä kanssa.
Hän kävi istumaan Tattipennun vierelle niin lähelle häntä että heidän turkkinsa koskettivat kevyesti toisiaan. Veljen lämpö omassa turkissa tuntui hyvältä, ja Aaltopentu vannoi itselleen ääneti, että pitäisi Tattipennun turvassa kaikilta maailman vaaroilta, jotka ikinä keksivät tätä uhata. Jos joku taittaisi karvankaan hänen pentuetoveriltaan, se joku saisi katua syvästi sitä, että oli koskaan syntynytkään.
Seuraava aamu valkeni sateen jälkeen raikkaana. Aaltopentu loikki veljensä kanssa emonsa kintereillä tuoresaaliskasaa kohti. Ruosteenruskea kuningatar tutki vettyneitä kuolleita eläimiä nenäänsä nyrpistäen mutta nosti sitten leukoihinsa puoliksi kalutun jäniksen raadon ja lähti raahaamaan sitä hankalan näköisesti takaisin pentutarhalle.
Aaltopentu hyöri emonsa jaloissa. ”Saanko minä auttaa? Olen tosi vahva! Jaksan kantaa sen vaikka kokonaan!” hän kimitti tohkeissaan. Ruostekukan pistävien oranssien silmien tuikea katse sai hänet kuitenkin pysähtymään niille sijoilleen.
Miksi Ruostekukka kohteli heitä aina näin? Eikö hän ollutkaan halunnut Aaltopentua ja tämän veljeä? Hänen häntänsä lerpahti ja hän lähti tassuttamaan hitaammin emonsa perään. Aaltopentu olisi tehnyt mitä vain saadakseen kuningattaren rakastamaan itseään, mutta häneltä oli loppumassa ideat.
”Tule mennään syömään.” Tattipennun myötätuntoinen nauku havahdutti Aaltopennun ajatuksistaan, joita varjostivat synkät, raskaat murheenpilvet.
Yhdessä pennut pujahtivat takaisin pentutarhan maidontuoksuiseen hämärään, jossa Ruostekukka oli jo asettunut aterioimaan omalle paikalleen. Aaltopentu kömpi veljensä kanssa kuningattaren vatsan ääreen ja ryhtyi imemään maitoa kurisevan vatsansa täytteeksi. Vaikka hän halusikin kovasti kasvaa isoksi, ei hän ollut vielä kovin halukas vaihtamaan maitoa karvaiseen jäniksen raatoon.
Kun he olivat saaneet nälkänsä tyydytettyä, Aaltopentu pyysi veljeään leikkimään. Hän voisi yhtä hyvin käyttää tämän ajan hyödyksi, kunnes Sulkavirta tulisi kertomaan hänelle tarkempia yksityiskohtia heidän tulevaan yhteiseen seikkailuunsa liittyen.
”Mitä haluat leikkiä?” hän kysyi Tattipennulta liukuessaan alas vuoteenreunalta. Kollipentu kompuroi perässä ja tömähti maahan tökerön näköisesti. Hän nousi pystyyn ja ravisti pölyä turkistaan.
”Voitaisiin kopitella vaikka sammalpallolla”, tämä ehdotti ja osoitti korvillaan seinän vieressä hylättynä lojuvaa vanhaa sammalpalloa. Aaltopentu tepasteli sen luokse kevein askelin, tarttui siihen sitten kynsillään ja huitaisi sen salamannopeasti kohti veljeään.
Hänen yllätyksekseen Tattipentu olikin valmistautunut ja nappasi sen sulavasti kiinni nousemalla seisomaan takatassujensa varaan ja kurkottamalla siihen etukäpälillään. Aaltopentu katsoi veljeään vaikuttuneena. ”Hyvin napattu!”
Punertava pentu laskeutui takaisin neljälle käpälälle ja tuhisi tyytyväisen oloisena sammalpallo kynsissään. Kun Aaltopentu oli valmiina ottamaan kopin Tattipennun syötöstä, hänen huomionsa herpaantui hänen takaansa kuuluvien käpälänaskelten vuoksi. Hän katsahti lapansa yli ja näki Sulkavirran työntäneen päänsä sisään pentutarhan suuaukosta.
”Leikitään myöhemmin”, hän naukaisi nopeasti Tattipennulle, joka jäi katselemaan hänen peräänsä pettynyt ilme naamallaan ja sammalpallo yhä kynsissään. Aaltopentu tunsi vihlaisun rinnassaan muttei hidastellut pinkoessaan pentutarhan poikki aina ulos aukiolle.
Hän liukui pysähdyksiin Sulkavirran eteen ja katsahti tähän silmät odottavasti kiiluen. ”Keksitkö sinä sen suunnitelman?”
Sulkavirta hiljensi hänet laskemalla käpälän tämän päälle ja käski Aaltopentua sitten seuraamaan. Naaraspentu totteli kuuliaisesti ja kipitti pikkuruisilla jaloillaan minkä pääsi pysyäkseen soturin tahdissa.
Kun he olivat päässeet lammen rantaan, jossa vesiputouksen pauhu peitti heidän äänensä alleen, Sulkavirta kertoi Aaltopennulle keksimästään suunnitelmasta. Aaltopentu kuunteli harmaanruskeaa kissaa keskittyneen vakava ilme kasvoillaan, mutta se suli nopeasti, kun Sulkavirta oli saanut asiansa sanotuksi ja hänen naamansa vääntyi innostuneeseen virnistykseen.
”Teemmekö me sen tänä yönä?” hän puhui kuiskaamalla, vaikka kenenkään ei olisi pitänyt kuulla heidän puhettaan vesiputouksen jylyn vuoksi. Hän halusi tietää suunnitelman kaikki yksityiskohdat, jotta osasi varautua siihen kunnolla.
//Sulka?
//744 sanaa
