Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//TAISTELUTARINA
Aaltosalaman kynnet upposivat raidallisen vaaleanharmaan naaraskissan turkkiin. Hän nyhti ihti karvaa minkä kerkesi, ja eloklaanilainen kiemurteli hänen allaan ulvoen kivuissaan ja yrittäen saada hänestä otetta. Aaltosalama oli järkyttävän huono taistelija, mutta kiitos Varissulan kanssa pidettyjen lisäharjoitusten, hän oli oppinut pari uutta kikkaa. Tässä tapauksessa hänellä oli koon tuoma etu puolellaan, eikä hänen alleen pusertuva naaras kyennyt tekemään juuri mitään päällään olevan painon takia. Aaltosalama oli aivan varma, että hän voittaisi tämän taistelun.
Voitonvarmuus hälveni kuitenkin silmänräpäyksessä, kun joku hyökkäsi yllättäen punaruskean soturittaren kimppuun takaa päin. Aaltosalaman oli noustava pois eloklaanilaisnaaraan päältä voidakseen puolustautua toista hyökkääjää vastaan. Hänen harmikseen uusi vastustaja oli tällä kertaa hänen kokoisensa, ellei jopa hiukan isompikin. Aaltosalama katsoi hampaat irvessä punaruskea-raidallista kollia, jonka naama näytti vääristyneeltä puuttuvan leuan puolikkaan vuoksi. Kissan vihreät silmät leimusivat, kun tämä kohtasi Aaltosalaman kylmän ja kostonjanoisen katseen.
”Kuole, senkin eloklaanilaissaasta!” vihan vääristämä ulvaisu tuli Aaltosalaman suusta sellaisella tunteenpalolla, että se sai jopa eloklaanilaiskollin hetkeksi hämilleen. Se hetki riitti Aaltosalamalle juuri sopivasti, sillä sinä aikana hänen onnistui huitaista käpälällään soturia kasvoihin ja horjuttaa tämän tasapainoa.
Jälleen kerran, juuri kun hän oli aikeissa antaa uuden, kuolettavamman iskun, joku keskeytti hänet. Tällä kertaa se oli naaras – tämäkin punertavaturkkinen -, joka syöksyi Aaltosalaman niskaan sellaisella nopeudella, että se horjutti häntä pahanpäiväisesti. Silloin myös leukapuoli kolli tuli tolkkuihinsa ja kävi myöskin Aaltosalaman päälle samanaikaisesti.
Tilanne oli hetkessä muuttunut hyvin epäreiluksi, ja kaikki Aaltosalaman energia meni hampaiden ja kynsien väistelyyn. Etenkin punertava naaras oli hyvin tehokas iskuissaan, ja tämä liikkui niin nopeasti, että Aaltosalama ei pystynyt ennakoimaan seuraavaa hyökkäystä.
Nopeasti eloklaanilaiset olivat onnistuneet ahdistamaan kuolonklaanilaisen nurkkaan, ja Aaltosalama oli selkä seinää vasten, kun kaksikko lähestyi häntä. Hän saattoi vain näytellä hampaitaan ja pörhistää karvojaan näyttääkseen uhkaavammalta, mutta hänen voimansa olivat jo hyvin vähissä, eikä hän ollut varma, kauanko jaksaisi puolustautua kahta vastaan. Hänen mielessään ehti käväistä jo epämiellyttävä ajatus, että hän kuolisi tänne eloklaanilaisten kynsissä. Kamalampaa kohtaloa hän ei voinut kuvitellakaan.
”Käykää päälle”, hän murisi lietsoen vihaansa, josta sai energiaa panna kampoihin. ”Tappakaa minut, niin kuin tapoitte emoni! Mutta minä lupaan, en aio kuolla yksin, vaan otan teidät mukaani!” Aaltosalama huitoi hännällään ilmaa tuohtuneesti, odottaen eloklaanilaisten seuraavaa siirtoa.
”Minä en ole niin säälittävä, että alentuisin päättämään sinun elämäsi! Haluan sinun kärsivän surkeassa elämässäsi”, punertava naaras naukaisi halveksuvalla äänellä ja naurahti ivallisesti. Se vasta saikin Aaltosalaman veren kiehumaan – hän ei antanut kenenkään eloklaanilaisen puhua itselleen tuohon sävyyn.
”Siinä tapauksessa olet myöhässä: olen jo kärsinyt takianne enemmän kuin kukaan!” Välittämättä asemastaan altavastaajana hän hyökkäsi naarasta kohti äristen raivoisasti. Naaras oli kuitenkin jälleen kerran nopeampi ja onnistui väistämään hänen hyökkäyksensä, potkaisten häntä samalla kylkeen sellaisella voimalla, että se sai hänen keuhkonsa tyhjenemään hetkeksi ilmasta. Hän kaatui maahan henkeä haukkoen.
Ennen kuin punertava naaras ehti käydä uuteen hyökkäykseen, Aaltosalama ehti nähdä mustan turkin vilahtavan eloklaanilaisen takana, ja samassa Pimentovarjo oli tämän kimpussa.
//Pimento?
