Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Juostessaan pimeän metsän poikki Aaltosalama kirosi mielessään sitä hetkeä, jona oli suostunut lähtemään “pienelle seikkailulle” Sulkavirran kanssa reviirin ulkopuolelle. Jos hän olisi keksinyt ehdottaa heille jotakin aivan muuta tekemistä tai edes eri suuntaa, hänen ei olisi tarvinnut nyt pohtia päätään kipeäksi sillä, miten saisi kuljetettua leiristä sammalta pohjoisrajalle asti herättämättä turhaa huomiota.
Vielä leirin sisäänkäyntitunnelin läpi sujahtaessaankaan naaras ei ollut keksinyt ratkaisua pulmaansa. Hän puuskutti hiljaa juostuaan koko matkan takaisin ja yritti näyttää mahdollisimman normaalilta.
Yhtäkkiä hänen päähänsä pälkähti ajatus. Se vain tarkoittaisi hänen ja Varissulan kannalta hieman epämukavampaa ensi yötä.
Hän meni soturien pesälle, jossa osa sotureista oli jo käpertyneenä vuoteisiinsa. Varissulka ei onneksi näkynyt vielä tulleen takaisin, joten hän saattoi livahtaa heidän vuoteensa luo ja ryhtyä nyhtämään siitä pehmuketta mukaansa. Ellei hän olisi ollut niin kamalan kiihdyksissä koko lintujupakasta, hän olisi varmaankin ruvennut jo murehtimaan sitä, mihin hänen kumppaninsa oli jäänyt.
Kerättyään mielestään tarpeeksi sammalta pikkulinnun petitarpeiksi hän kiirehti äkkiä ulos pesästä ennen kuin joku ehtisi ruveta kyselemään, mitä hän oikein puuhasi. Mielessään hän oli jo kehitellyt selitystä käytökselleen: hän kertoisi kaikille uteliaille vievänsä karvapalloista tahmaisia sammalia ulos. Hieman hölmö sepitys kyllä, mutta tarpeeksi uskottava tähän hätään.
Leirin ulkopuolelle päästyään Aaltosalama varmisti vielä, ettei muita ollut lähettyvillä, ennen kuin lähti kulkemaan tasaista ravia sammalet suussaan siihen suuntaan, jossa Sulkavirta odotteli linnun kanssa.
Perilä Aaltosalaman tassut vapisivat hieman väsymyksestä, sillä lumessa liikkuminen oli monin verroin työläämpää kuin lumettomana aikana. Hän löysi Sulkavirran kuusen alta yhä pikkulintua vartioimasta.
Kun hän työntyi oksien alle, raidallisen naaraan kellertävän vihreä katse singahti häneen kuin tämä olisi pelännyt jonkun muun tulevan. Ystävänsä tunnistaessaan tämä rauhoittui.
“Tämä saa luvan kelvata”, Aaltosalama murahti pudottaessaan sammalmytyn Sulkavirran tassujen juureen. “Voin henkilökohtaisesti vahvistaa, että nämä sammalet ovat hyvät nukkumista varten ja pitävät lämpinä. Varissulkakin olisi samaa mieltä. Hän vain ei arvostaisi sitä, jos tietäisi minun tuoneen osan meidän vuoteestamme riistalle.” Hän vilkaisi lintua ja lipaisi viiksiään, ennen kuin istuutui alas ja rupesi pesemään tassujaan. Hän yritti tukahduttaa nälkänsä, joka vain yltyi hänen kuvitellessaan, miten monen kissan vatsat tuo pulska varpunen täyttäisi.
//Sulka?
